Tiliastrum OyPop Jazz Konservatorio Animaatio

Satumaa

25.9.2017

Kouvolan teatterissa on mahdollisuus kokea Satumaa!

Se yksi ilta ja se hetki, niin kyllä se on harppaus eräänlaiseen satumaahan, kun pääsee seuraamaan Unto Monosen, säveltäjän maailmaa, katsomaan elämää, joka oli ihan kaikkea muuta kuin satumaata. Kouvolan teatterin uusi johtaja Tiina Luhtaniemi paljastaa kykynsä meille ohjaamalla meidät Satumaahan, mahtavaa! Käsikirjoituksesta vastaa Heikit, Paavilainen ja Salo!

Satumaa 1

Äiti! Tässä tapauksessa Unto Monosen äiti on aika vahvoilla, eläessään ja sen jälkeen. Johanna Heimonen tekee kaikkia äitejä sykähdyttävän roolin. Pakko tuoda hänet heti ensin esiin, koska se vaan tuntui niin oikealta vai eikö? Topakka ja vahva äiti, oikea huolehtiva emo, joka joutuu yksin lapsensa kasvattamaan kun mies kaatui talvisodassa. Niin voimakas, että vielä haudan takaakin ohjaa nuorintaan, Uunoa josta tulee säveltäjä Unto Mononen.

Satumaa 2

Jussi Puhakka vetää Unto Monosen hatun päähänsä ja siitä se lähtee. Säveltäjän nousu ja lasku. Puhakka uppoaa niin Monoseksi, että välillä oli todella pala kurkussa kun sitä katsoi. Se tuska kyllä välittyi niin sydämeen käyvästi. Ne humalakohtaukset olivat niin jollain lailla järisyttäviä, kaikesta huolimatta.
Satu Taalikainen Hilinä, Hilkka Suomisena, Unton orkesterin solistina ja Unton vaimona lunastaa niin paikkansa. Kun se laulu alkoi, ihan lähdin herkistelemään aikamatkalle kauas lapsuuteen, kun niitä lauluja kuulin.

Satumaa 3

Satumaa-musikaalissa on kiva toteutus. Lavastus on yksinkertainen ja toimiva (Esa Kurri). Koreografia on piristävä ja hupaisa, siitä kiitos Riikka-Liisa Hannikaiselle.

Satumaa 4

Petteri Hautala oli niin ihana nuori Uuno. Lisäksi kaikki avustajat!!! Heistä kiinnitin huomioni heti Tuukka Kauppiseen, joka monissa pikkuosissaan loisti kuin olisi syntynyt estaraadille.
Orkesteri oli piilossa, joten sen soitannan sai vain kuulla ja se oli satumaista. Iikka Kahri on sovitellut ja johtanut musan niin, että kyllä siinä illan varjot himmenee.
Koko Kouvolan teatterin porukka on jälleen antanut kaikkensa, yhdessä ja erikseen ja olen hemmetin ylpeä, että se polttava liekki aina vain löytyy ja hehkuu.

Minä nautin illasta Satumaassa niin, että hätkähdin vain kaksi kertaa: Väliaika - nyt jo??? Esityksen loppu - nytkö se loppui??? Mihin se aika meni? Olisin mieluusti halunut lisää! Satumaa on kuin tähdet meren yllä, kattaa kaiken.

Kuvat: Nadi Hammouda

Julkaisija: Amusa Kulttuuritori / TN (info a amusa.fi)

Takaisin

Kommentit

Lisää kommentti

Verkkovaraani 2010