Tiliastrum OyPop Jazz Konservatorio Animaatio

FIBOn sähköistävä konsertti Raatihuoneella

2.12.2017

Suomalainen barokkiorkesteri FIBO laittoi barokit soimaan ja kantaesitti säveltäjä Jukka Tiensuun Innuon barokkisoittimille Hämeenlinnassa.

Hämeenlinnan Raatihuone antoi jälleen kehykset FIBOn barokkikonsertille, jossa kuultiin myös barokkisoittimille sävelletty teos vuosimallia Suomi 100 -vuotta. Jukka Tiensuun Innuo istui hyvinkin barokkiteosten keskelle. Vanhat, siis barokkisoittimet, taipuivat kiltisti moderniin sävellykseen, ja kuorruttivat teokselle sopivan tunnelman.

FIBO

Fibo. Kuva: Jaakko Paarvala

Innuon tunnistaa Tiensuun sävellykseksi, sillä siitä löytyvät herkät soinnut, kuvamaiset sävelkulut ja läpikuultava huumori. Tässä teoksessa mieleenjäävä on nokkahuilun ja viulun vuoropuhelu, siis kuvamielessä aamulintujen konsertti? Tästä kehkeytyvät rytmikkäät askelmat kävelyvauhtiin ja edelleen hypnoottiseen askellukseen. Innuon toivottavasti kuulee toisenkin kerran.

FIBO oli jälleen oma fibomainen itsensä. Tukevasti ja arkkitehtonisesti soiva, temperamenttinen ja soittamisen iloa täynnä. Orkesterin lämmin hengitys valuu aina yleisöön. Ohjelma myös oli kiinnostava: Telemannia, Faschia, Vivaldia, Bachia ja Veracinia Tiensuun ohessa, tai siis Tiensuu näiden ohessa!

Kuulija odottaa aina ”uusia” säveltäjiä ja teoksia, mutta sitten kun päädytään tuttuihin, toteaa, että he ja ne vain ovat niin hyviä. Aloitusteos Georg Philipp Telemannin Alkusoittosarja oli mainio valinta, sillä siinä on teostäysi barokin herkkuja. Itse naputin jalkaa (mielessäni) ranskalaisille tanssirytmeille ja muillekin. Kaunis oli Minueton toinen osa, kaunis.

Konsertin kokonaisuudessa oli kiinnostava näkökulma. Mukana olevat teokset edustivat tanssillisuutta ja sinfonista muotoa. Bach, Vivaldi ja Fasch olivat aikansa modernisteja. Veracini ja Telemann teokset tanssivat upeasti vastapainona. Siis kiinnostava ohjelmisto.

Poimin yhden päähän soimaan jääneen eli Franceco Maria Veracinin Alkusoittosarjasta nro 1 B-duuri Gavotin (allegro). Ei voi kuin sanoa, että saispas tanssia tätä 17-vuotiaana. Mentäisiin lujaa vauhtia.

Vanhan musiikin orkesterit ovat alkaneet esittää myös rakkaita yleisösuosikkeja. Vivaldit ja bachit ovat marssineet konserttisaleihin uudelleen tunnetuimmilla teoksilaan. Toki niitä on soitettu aina, mutta esimerkiksi Brandenburgilaiskonsertot saavat uudet avaruudet, kun niitä kuulee periodisoittimilla soitettuina. Elämyksistä tulee jälleen uusia.

FIBO soitti konsertin päätteeksi Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisen konserton nro 2 F-duuri. Pakko sano, että wau! Luonnontrumpetti, oboe, huilu, viulut, kaikki soivat varmasti siten kuin Bach kirjoitti. Kolmas osa Allegro assai lähti lentoon, saanko sanoa helmat heiluen! FIBOn taiteellinen johtaja Antti Tikkanen sai orkesterin haastamaan Bachin temperamentit.

Konsertin liidasi Antti Tikkanen. Oboe-solisti oli Christopher Palameta, trumpetti Miikka Saarinen, nokkahuilu ja traverso Hanna Haapamäki, traverso Petra Aminoff. Johtajana viulunsa kanssa Antti Tikkanen.

Mora Mor Amor


FIBO julkaisi joulun kynnykselle uuden levyn, Moramoramor. Levy on kiinnostava avaus vanhan musiikin markkinoilla, sillä siihen on istutettu joukko Jukka Tiensuun teoksia. Uusi ja vanha istuvat yllättävän hyvin samaan maisemaan.

Ensimmäinen teos on hauska. Bachin Brandenburgilainen nro 3 G-duuri saa toiseen osaan Tiensuun Brandin; teos jatkuu sujuvasti jälleen Allegrolla. Istutus on onnistunut, sillä Tiensuu tietää, mitä soittimia poimia barokkivalikoimasta.

Mora Mor Amor

Kuva: Anja Kuoppa

Levyllä on Jukka Tiensuun Mora-teos kokonaisuudessaan. Osat Valko, Voiku ja Raiku kaikuvat orkesterin ja Topi Lehtipuun äänin.

Muuten äänitteet pysyttelevät klassisen klassisina. Ehkä tämän levyn kruununjalokivi on viimeinen äänite eli Bachin Brandenburgilainen nro 5 D-duuri. Sinfonisuus kuuluu, cembalo kuuluu ja viimeistellyt äänet. FIBOn kokoonpano vastannee kokoonpanoa, jolle Bach sävelsi. Petteri Pitko saa cembaloon eloa, jota tarvitaan ja teoksen kokonaistulkinta on hienossa tasapainossa. Se antaa oikean kaiun kuulijan sisäiselle mielikuvalle

Uusi Moramoramor-levy todistaa, että vanha ja uusi sopivat samalle penkille ja vielä hyvin.

Julkaisija: Amusa Kulttuuritori/M-JS (info a amusa.fi)

Takaisin

Kommentit

Lisää kommentti

Verkkovaraani 2010