Pop Jazz Konservatorio AnimaatioSesam Production

Ystävyydellä, Seppo Tamminen (1944–2012) – Maalauksia, koruja ja kurkistuskaappeja Riihimäen taidemuseossa

19.7.2018

Seppo Tammisen (20.9.1944–25.7.2012) taiteella on paljon ystäviä. Hänen teoksensa johdattavat katsojan nostalgisiin maisemiin, menneisiin aikoihin, toisiin paikkoihin ja kulttuureihin. Seppo Tammisen teokset kertovat tarinoita arjen kauneudesta, mielikuvituksesta, toivosta ja ystävyydestä. Niihin on helppo ihastua ja samaistua: noin olen minäkin nähnyt ja kokenut.

Seppo Tamminen tuli 1960- ja 1970-luvuilla tunnetuksi uniikeista käsintehdyistä pronssi- ja messinkikoruistaan. Nykyään hänet tunnetaan ennen kaikkea esittävistä, yksityiskohtia pursuavista tarinallisista guassimaalauksistaan, joiden aihemaailmat liikkuvat 1950-luvun Helsingistä Venäjälle, tutkimusmatkailijan seikkailuista Lopen maisemiin.

Seppo Tamminen, Eläinmuseossa

Eläinmuseossa. Kuva: Riihimäen taidemuseo

Lapsuus- ja nuoruusvuodet Helsingissä


Seppo Tamminen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingin Kaartinkaupungin kaupunginosassa. Kesäisin Tammisen perhe matkusti junalla Riihimäen asemalle ja sieltä linja-autolla kesämökille Lopelle. Näistä lapsuuden maisemista ja muistoista ovat monet hänen maalauksensa saaneet aiheensa.

Ensimmäisen työpaikkansa Seppo Tamminen sai Stockmannin tavaratalon somistamosta. Työn ohessa hän suunnitteli suomalais-ugrilaisesta kansantaiteesta ja luonnosta muotokielensä ammentavia pronssikoruja. Ensimmäinen korunäyttely Yrjönkadun Taidesalonki Pinxin Casa Antican taidesalongissa oli suurmenestys.

Korujen tekemisestä tuli päätyö, ja 1960-luvun jälkipuoliskolla ja 1970-luvulla Tammisen koruja oli näyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Nuori koruntekijä ja hänen korunsa näkyivät usein naistenlehtien jutuissa ja muotikuvissa. Työhuone ja korukauppa sijaitsivat Katajanokalla merimiesten majapaikan vieressä.

Muutto Kanta-Hämeeseen


Vaimonsa ja taiteilijakollega Pirkko Valon kanssa Seppo Tamminen sai Vilja-tyttären vuonna 1972. Avioliitto kuitenkin purkautui. Tamminen vuokrasi Punelia-järven rannalla sijainneen Järventaustan koulun asuin- ja työtiloikseen ja muutti Helsingistä tyttärensä ja uuden perheensä kanssa Lopelle 1981.

Järventaustan koulun piharakennukseen kunnostamassaan metallivalimossa Seppo Tamminen jatkoi pronssi- ja messinkikorujen valmistamista, mutta laajensi taiteellista tuotantoaan myös pienoisveistoksiin. Veistokset oli usein asetettu laatikoihin osaksi pienoiskuvaelmaa. Nämä esineinstalloinnit saivat ruotsalaisilta taidekriitikoilta nimen tittskåp eli kurkistuskaapit. Kurkistuskaappeihin Tamminen lavasti mielikuvituksellisia tapahtumia, tilanteita, tarinoita ja tiloja.

Seppo Tamminen, Lukuhetki rapiussa

Lukuhetki rapussa. Kuva: Riihimäen taidemuseo

Vuonna 1984 Seppo Tamminen osti Riihimäen kaupungilta lasitehtaan kupeesta Hyttikorttelista kunnostettavan talon puolikkaan. Hyttikortteli oli Riihimäen lasitehtaan entinen asuinkortteli, joka oli vuosien saatossa päässyt huonoon kuntoon. Talot myytiin edullisella hinnalla käsityöläis- ja taidekortteleiksi. Hyttikorttelin talon kunnostuksen ohessa Seppo Tamminen vuokrasi edelleen Järventaustan koulua työ- ja näyttelytarkoituksiin. Yhdessä Lopen kunnan kanssa Tamminen järjesti useana vuotena Järventaustan taidekeskuksen kesänäyttelyitä vuodesta 1986 alkaen.

1990-luvun alkupuolella Seppo Tammiselle tarjottiin ostettavaksi ja remontoitavaksi osuutta Launosten kylässä 1700-luvun lopulla rakennetusta Paloheimo-yhtiön vanhimmasta päärakennuksesta, Santamäen kartanosta. Huolimatta siitä, että talon peruskorjaus- ja kunnostustyöt veisivät paljon aikaa muulta taiteelliselta työltä, Tamminen hyväksyi tarjouksen. Santamäen kartanosta tuli hänen uusi kotinsa ja ateljeensa, jota hän kunnosti ja sisusti taidolla ja rakkaudella.

Monipuolinen taiteellinen tuotanto


Seppo Tammisen taiteellinen tuotanto sisältää koruja, kurkistuskaappeja, veistoksia, trompe l’œil -kollaaseja ja guassimaalauksia. Maalausten kehykset ovat tärkeä osa kokonaisuutta ja useimmiten taiteilija on tehnyt kehystystyön itse. Maalaustensa aiheet taiteilija ammentaa muistoistaan, kokemuksistaan ja matkoistaan, mutta myös kirjojen, matkakertomusten ja runojen maailmasta.

Taiteilijan tyttären Vilja Tammisen mukaan hänen isänsä pyrki taiteessaan tuomaan valoa pimeyteen, väriä harmauteen. Seppo Tammisen teoksissa on usein draamaa ja jännitystä mutta myös surumielistä kauneutta ja syvyyttä. Niissä elämän kääntöpuolikin on kuvattu lempeällä tavalla.

Seppo Tammisen töitä on ollut esillä useissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä vuodesta 1966 lähtien. Toukokuussa 2018 avattu Ystävyydellä, Seppo Tamminen (1944-2012) on taiteilijan kolmas Riihimäen taidemuseossa pidettävä näyttely. Riihimäen taidemuseon lisäksi näyttelyitä on ollut mm. Wäinö Aaltosen museossa Turussa, Hämeenlinnan, Rauman ja Hyvinkään taidemuseoissa, gallerioissa, kesänäyttelyissä ja kirjastoissa.

Seppo Tamminen kuoli sairauteen 25.7.2012. Keväällä 2012 hän sai Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahaston palkinnon elämäntyöstään. Seppo Tammisen ystävä ja lapsuuden leikkitoveri Osmo Leivo muisteli ystäväänsä: ”Sepolla oli paljon ystäviä. Hän sanoi usein, että ihminen ei ole yksin maailmassa kun on ystäviä. Tosiystävät eivät tarvitse kuin puoli sanaa toistensa ymmärtämiseen, sielunveljet eivät sitäkään.” In memoriam, Helsingin Sanomat 6.8.2012.

Näyttely on avoinna 20.10.2018 asti.


Julkaisija: Amusa Kulttuuritori/M-JS (info a amusa.fi)

Takaisin

Kommentit

Lisää kommentti

Verkkovaraani 2010