Eve Hietamies esitteli jo kirjassaan Yösyöttö (2010) Pasasen Antin, jolle yksinhuoltajuus napsahti synnytyslaitoksella kuin lokin paska olkapäälle, yllätyksenä ja einiintoivottuna. Lapsen äiti otti ja lähti ja isä jäi huolehtimaan vastasyntyneestä pojastaan, josta tuli Paavo.
Miten mies, joka on tottunut ihan toisenlaiseen elämään, selviää pienen lapsen kanssa? Kirja tuntuu niin todenmukaiselta ja hauskimmat kohtaukset ovat juuri ne, kun Antti ei tiedä jotain naisille tai äideille päivänselvää asiaa. Hän opettelee, oppii ja selviää. Kerrassaan loistavaa.
Paavo on se pieni miehen alku, joka aloittaa elämänsä ilman äitiä, mutta tuntuu olevan ihanan tyytyväinen lapsi. Siksi kirjasta välittyy se, että on aivan sama, kuka lasta hoitaa, kunhan vaan välittää. Uusia vinkkejäkin kirja antaa.
Tukijoukkoja ei aluksi ole, paitsi että niitä onkin sitten naapureiden muodossa ja ne puistossa tavatut muut vanhemmat, äitejä kaikki. Lisäksi puistossa työskentelevä nuori hiphopparimies, joka hoitaa lapsia kuin vanha tekijä. Antin isäkin koittaa olla avuksi.
Tarhapäivä (2012) jatkaa Pasasen perheen tarinaa. Paavo on kasvanut jo tarhaikäiseksi. Samat tutut ihmiset leikkipuistosta ovat edelleen mukana, Pihla-Puolukka, Julia-Kauppakassi ja Nelli-Tupperware. Lisäksi Enni ja hänen tyttärensä Terttu. Jollei Antin elämä ollut jo melkoista myllerrystä Paavon kanssa, niin nyt mukaan tuli vielä pieni tyttö. Niin, Antin oli autettava ystävää ja huolehdittava hänen lapsesta, kun ei liioin ollut vaihtoehtoja.
Välillä on tilanteita, että lukijakin hämmästyy, miten tästä selvitään. Vaan niinhän se on, että asioilla on tapana järjestyä ja se pätee tässäkin tarinassa.
Yösyöttö-elokuvam pääosassa Anttina Petteri Summanen. Elokuvan ensi ilta on 6.10.17. Kuva: Solar Films
Nyt tuorein Pasasista kertova kirja on Hammaskeiju (2017). Jos on edelliset kirjat lukenut, niin tämä kirja oli odotettu, sillä niin kutkutti tietää, mitä Antille ja Paavolle nyt kuuluu ja kirja ei petä! Kaikkea kuuluu.
Paavo aloittaa koulun. Se ei ole ihan ongelmatonta, kun ymmärtää, että on kyse pienestä pojasta, jolla ei ole sisaruksia, jonka olisi vaan opittava kaikki heti ja yritettävä pärjätä. Antti on helisemässä, kun töistä käsin ohjailee poikaansa ja kuinka monta kertaa on vaan pakko lähteä hätiin.
Pakkaa sekoittaa Antin kehitysvammainen veli Janne, joka muuttaa väliaikaisesti heidän luokseen. Koko kirjan ehkä liikuttavin osuus on juuri sitä, miten siinä kuvataan Jannea. Miten Janne yllättää ja mitä kaikkia voimavaroja häneltä löytyy, kun Antilta ne katoaa...
Tässäkin kirjassa ovat mukana kaikki edellisistä kirjoista tutut ihmiset, kaikkine omine tapoineen. Tulee kiva fiilis, kun tapaa heidät kaikki vuosien jälkeen, huolimatta siitä, ettei kaikista niin kovasti tykkää.
Ennin ja Antin suhde ei ole kovinkaan yksiselitteinen ja siksi sitä jää miettimään ja kyllä – odottamaan jatkoa! Kuten monta muutakin juttua, joista haluaa tietää lisää eli kädet ristiin ja toive siitä, että saadaan lisää!
Pasasten tarina etenee kuin juna, kirjaa ei henno päästää käsistään, kun ei arvaa, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. Eve Hietamies osaa ottaa lukijansa, sillä nämä kirjat sopivat kaikille. Jokainen löytää sieltä itselleen jotain!
Eve Hietamies, Hammaskeiju. Otava
