Se tuloo joka iankaikkinen vuosi toukokuus justihin kiiruhun keskelle. Joka viikonloppu on joku juhula, valamistujaasia ja sitte äitienpäivä. Meilleki tuloo koko sakki syömähän ja nauttimahan äireestä.
Hilima tällää äitienpäiväksi pakkaasehen hyvis aijoon makoosta ja suolaasta, nottei aivan näänny h-hetkellä. Oli oikeen mukavaa tänä vuonna, ilimaki oli koria. Kersoolla oli joukos tenavia ja kaveria. Vaikkei Hilima ookkaa aivan vanha, päivästä tuli oikia elämys kersojen kaupunkilaasten kaverien kans. Omas pihas ja tuvas on sellaasta maalaasta ja kaupaski myyjät ja kassafrouvat pysyyvät omilla markiillansa eiväkkä hyppää kaupungis ku kerran vuores.
Juhulatällingis oleva sellaanen 15-vuotias fllikka istuu Hiliman rokokoosoffalle oikeen sievästi. Mutta tierättäkö mitä? Sen polovet paistoo varmariista ku lokakuuset pernat. Kysyyn myötätuntoosesti, notta eikö äitee keriinny paikkaamahan housuja ja samalla vielä, notta mihinä se on kompuroonu. Flikka vahtas riihimustilla silimillä ja sanoo, notta varkut on viimmeestä huutua. Eikä kuulemma maksanu ku kakssataa eurua.
Hiliman piti oikeen syynätä reikien reunoja. Ajatella, että seellaasista pultuusta pitää maksaa!
Painuun kaikes hiliaasuures kokille ja kattelin kopan, johona oli vanhoja varmaria. Noukiin muutamat reikääsimmät, jokka oli jäänyt matonkuteesta. Ajattelin, notta säästyy monta sataa eurua, ku panoo päällensä reikääset ja koinsyömät 70-luvulta. Ei kelevannu. Reiät oli vääräs paikas, varkut väärä kangasta ja väärän siniset.
Kuva: bubbleroom.fi
Puoliselle istuu pöytähän 20 henkiä. Nousin varahi sulattamahan ruokia ja valamistelemahan tariottavia. Pyyrin sitten teiniflikkoja avuksi, notta kaikki tulis koriasti laitetuiksi. Kyllä Hilima on pössöö. Pyyrin pesemähän käret, ku toisen flikan kynnet oli aivan mustat. Ei ollu kuulemma likaa, vaan muorikasta lakkaa. Toisella oli veheriääset. Onneksi olivat lyhkääset, notta ei tarvinnu kuvitella mitä sielä alla on.
Omat kersat oon kuranssannu pöytätavoolle, mutta näitä kersojen kaveria ei kukaa ollu fräkänny. Oppiivat ainaki maalaastuvas, mihkä pannahan kaffeli ja veitti, mihkä ruokaliina. Selevittihin siitä.
Hilimaki oppii oikeen palio ja siinä ku kersakki. Pakko oli funteerata, mikälaasia äitejä niillä on, ku tuukipöytä on vieras, samoon köökki kokonaasuuresnansa. Pyyrin toista flikkaa pesemähän pyhäkupit. Tierättäkö mitä? Se laittoo kupit tiskialtaasehen, kaatoo puolipullua pesuainesta päälle ja virutti niitä raanan alla. Ei osannu pestä astioota.
Meirän poijalla oli joukos rokinpentu, sellaanen aikalaanen koirakakkula. Se kerkis vaikka mihkä ja ku se on isokokoonen jo penikkana, se hyppii soffalla ja lavittoolla. Meinasin pesettää naapurin virmalla soffanpäällykset muutoonkin. Se nyppäs tuukin kulumasta, mutta onneksi pöyräs oli vain ruusuvaasi. Laitoon se ryökälehen makuukamarihin lukkojen taakse. Oli oikeein ilimeekästä taustauluvontaa sillen päivällen.
Kuva: sisustusjasepustus.indiedays.com
Illalla Hilima istuu vihityyn puolisonsa kans kuistilla kaikes rauhas ja oli oikeen kaupunkilaanen. Laitoon valakoosen tuukin isuäireen vanhalle pöyrällen, nostin tuvasta ruusupuskan ja tälläsin koriat samppanjalasit esille (ostettihin ne Sekkoslovakian reisulla pyöriät 40 vuotta sitte). Nostettihin maliat kersoolle ja nautittihin koriasta illasta. Osatahan meki olla hienua, vaikka housuus ei ookkaa reikiä ja Hiliman kynnet oli päivän kunniaksi vaalianpunaaset.
On tyytyväänen olo ku seuraava äitienpäivä on vasta vuoren päästä.Rokki on silloon täysaikaanen ja toivottavasti kouluutettu.
Koriaa helluntakia kaikillen!
Hilima
Markki = maa, oma maa
Pulttu = lahje
Puolinen = lounas
Pössöö = yksinkertainen, tyhmä
Fräkätä = opettaa, harjoittaa
Viruttaa = huuhdella
Kakkula = lapsi, pentu
