Minun maailmani II näyttelyssä esitellään 16 korkeasti koulutetun maahan muuttaneen naisen koskettavat tarinat ja niiden pohjalta tehdyt vaikuttavat korut. Yksi tarinan jakaja kirjoitti: “Sometimes, we just need that one 'Yes' among hundreds of 'No's’. And we should never lose hope.”
Suomen kello- ja korumuseo Kruunun näyttely on tuotettu yhteistyössä Väestöliiton kanssa.
Suomessa asuvat maahan muuttaneet naiset ovat kokeneet paljon elämässään: luopumista, ikävää, pakoa, maahan muuttoa, rasismia, yksinäisyyttä, kelpaamattomuutta.
Suomalainen yhteiskunta on kasvattanut heistä sisukkaita. He ovat opetelleet uudessa tai toisessa kotimaassaan uuden kielen ja kulttuurin tavat, oppineet luovimaan suomalaisen byrokratian läpi, kestäneet osaamisen aliarvostamista ja ihmisarvon loukkaamista. Me olemme tehneet heistä selviytyjiä.
Tarinan kertojat ovat kotoisin eri puolilta maailmaa. Yhteistä heille on se, että he ovat korkeakoulutettuja naisia ja expatteja eli maahan muuttaneita. Tarinan kertojat ovat tulleet Suomeen eri syistä: pakolaisena, rakkauden perässä, opiskelijana, työpaikan, turvallisuuden, koulutuksen tai miehen ja naisen tasa-arvoisuuden vuoksi. Täällä äiti voi tehdä uraa ilman yhteiskunnan paheksuntaa.
Näyttelyn korut kertovat muun muassa suomalaisesta rasismista, työnhausta, yhteiskunnan vastaanottavuudesta, hyvinvoinnista, kuulumattomuudesta, periksi antamattomuudesta, onnistumisista ja uskosta omiin arvoihin.
Tässä muutama lainaus tarinoista:
“I feel that I have not experienced equality in Finland for the most part. I feel in almost all aspects of life, I am boxed into the “immigrant” category, and I must fight against the stereotypes.”
“We didn't know how to start looking for an apartment and that's why I found ads on the internet from people who can find a host if we pay them the value of a month's rent, which we couldn't afford at the time.”
”Hän alkoi työskennellä salassa, auttaen muita naisia löytämään oman äänensä. Hän jakoi tietoa ja rohkaisi heitä unelmoimaan suuria. Mutta tämä työ oli vaarallista. Kerran, kun vartijat tulivat hänen peräänsä, hän päätti, että oli aika lähteä. Hän pakeni pienen poikansa kanssa, matkaten pitkän ja vaarallisen polun halki vieraisiin maihin. Lopulta he saapuivat maahan, jossa taivas oli harmaa ja järvet kimaltelivat kylmässä valossa. Se oli Suomi.”
”Vaikka en pysty muuttamaan maailmaa yksin, minulle on tärkeää, että arvoni pysyvät muuttumattomina.”
“In a way, I had an easy start as I had a job waiting for me. I feel at home here in Finland, I am proud to live in the capital city, I can be myself, I can be true to myself, my beliefs, and I have the freedom to do what I want. I have opportunities to grow as a person, I am not judged, and I am enough.”
Näyttelyssä on mukana 16 työparia:
Fardoos Helal ja Ritva Kara
Kristiina Tiimus ja Jenna Puntala
Katrin X ja Jenny Puputti
Lauren Stevens ja Marika Tiukkanen
Megha Goswami ja Ilona Treiman
Färnäz Farahdel ja Mari Syren
Allison Abdile ja Eero Lintusaari
Cleide Tommila ja Inni Pärnänen
Khageshwari Bohara ja Wiebke Pandikow
Ana Boaghe ja Marja Arola
Bahar Mozaffari ja Susana Corneh
Rozabela Singh ja Erja Levikari
Bo Ram Jung ja Elli Hukka
Caroline Karanja ja Eeva Väänänen
Ita Petrika-Lindroos ja Kaisa Vuorinen
Dora Puhakka ja Nelli Tanner
Näyttelyaika 9.10.2024-27.4.2025 Suomen Kello- ja korumuseo Kruunussa.
https://www.kellojakorumuseo.fi/nayttelyt
