Älä pukeudu päivälliselle on ranskalaisittain viihdyttävää

Viikonloppuna ajelin Jyväskylään ja siellä kaupunginteatterin päivänäytöksessä näin Älä pukeudu päivälliselle. Marc Camolettin farssin, mikä myös Ranskalainen pyjama-nimellä tunnetaan. Jotenkin en kumpaakaan nimeä oikein tunnista esityksestä. Mikä sille sopisi, niin sitäkään en kyllä keksi.

Varsinaista hassunhauskaa kohellustahan tämä oli, mutta viihdyttävää. Jyväskylään tämän on ohjannut Jouni Salo.

Kuvassa on Anna-Maija Oka seisomassa keskellä olohuonetta, jossa näkyy oikealla vaalean sininen nojatuoli. Oka seisoo keskellä huonetta ruskearuudullisessa jakkupuvussa.

Kuva: Jiri Halttunen

Kuinka sitten kertoa tarinasta, missä ei ole oikein päätä, ei häntää. Vaan jos sillai ranskalaisittain mennään, niin kaikilla on aina joku sivusuhde. Talon rouvan, Jacquelinen, oli tarkoitus lähteä äitinsä luokse, mutta peruukin sen viime tipassa, koska....niin, miten sen nyt sanoisi, mutta jos hän ei tekisi niin, ei olisi tätä farssia. Anna-Maija Oka on rouvan roolissa varsin vakuuttava.

Kuvassa on oikealla nainen valkoisessa esiliinassa ja hänen vieressään mies vaaleassa paidassa ja ruutuhousuissa. Hänen toisella puolellaan on vaalea nainen pinkissä hameessa ja valkoisessa esiliinassa.

Kuva: Jiri Halttunen

Miten sitten sattuukin niin, että eikös vain ole talossa kohta väkeä siihen malliin, ettei kaikki ole ihan kartalla, kuka kukin on. Kuka on kokki, kuka ei ole, mutta joutuu olemaan? Varsinainen kokki, joka joutuu olemaan jotain muuta, on Suzette, jonka rooliin oli uinut Piia Mannisenmäki suorastaan kroolaten. Sitten taas se kokki, joka ei ole kokki, mutta joutuu kauhan varteen, niin hän se on Suzanne. Elina Saarela se sitten kekkaloi hyvinkin kelpo tavalla tämän osan.

Kuvassa on mies istumassa vaalean sinisellä sohvalla ja toisella puolella mies nostaa toista miestä, joka on vinossa asennossa.

Kuvaa: Jiri Halttunen

Illan isäntä, Bernard, on ollut melkoisessa tilanteiden herruudessa. Asko Vaarala suoriutuu tästä mallikkaasti ja saa käydä vaihtamassa paitaa tämän tästä. Bernardin ystävä, Robert, voi Robert-parkaa, joutuu venymään jos ja vaikka moneen, mutta Paavo Honkimäki venyy joka kohtaukseen!
Kun loppupuolella paikalle pelmahtaa vielä George, niin silloin viimeistään muistan, että olen nähnyt tämän esityksen aikaisemminkin, v. 2011 Heinolassa. Joten ei ollenkaan vähäinen rooli, vaikka Hannu Lintukoski onkin estraadilla vasta lopussa.

Kuvassa näkyy koko olohuone ja siinä näkyvät kaikki kuusi näyttelijää. Vasemmalla on nainen ohuessa vaaleassa vaattees ja toinen nainen punaisessa jakussa. Nojatuolissa istuu mies valkoisessa t-paidassa ja sinisellä sohvalla istuu sinisessä pyjamassa mies ja hänen vieressään ruskea-raitaisessa pyjamassa. Miehen takana seisoo nainen mustassa t-paidassa.

Kuva: Jiri Halttunen

Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen esitys, missä voi jättää aivot takin kanssa narikkaan ja heittäytyä nauttimaan farssista, mikä toimii ja naurattaa.

Kiva lavastus ja puvut ovat Karmo Menden, joka on vierailija.

Kini Laine