Kaksi näyttelyä, Aleksanteri Ahola-Valo – Tie arvoelämään ja Rakkaudesta taiteeseen – Viipurin Taiteenystävät 130 vuotta aukesivat Lappeenrannan taidemuseossa. Näyttelyt ovat esillä 12.12.2020 – 28.2.2021.
Aleksanteri Ahola-Valo, Tulevan maailman ihmisen monumentti, 1975, Valola-Säätiö. Kuva: Jouni Kiiskinen
Aleksanteri Ahola-Valo – Tie arvoelämään
Kuinka ihmisestä tulee ihminen? Kuinka voi säilyttää toimintakykynsä ja ihmisyytensä myös poikkeusoloissa? Näihin vastaamiseen voi löytyä vihjeitä taiteilija ja kasvatustieteen kunniatohtori Aleksanteri Ahola-Valon (1900-1997) elämäntarinasta ja tuhansista taideteoksista sekä taideteoista. Ahola-Valon elämä oli vaiherikas ja siitä riittäisi monta tarinaa kerrottavaksi.
Näyttelyssä hahmotetaan kuvaa hänen kasvatusajattelustaan ja maailmankatsomuksestaan. Muutamat mukana olevat Akseli Gallen-Kallelan teokset asettuvat ihmettelevään vuoropuheluun ihmisyyden äärelle. Aleksanteri Ahola-Valo tapasi Akseli Gallen-Kallelan Tarvaspäässä vuonna 1930.
Laatokan Karjalassa ja Inkerinmaalla lapsuutensa viettänyt Aleksanteri Ahola-Valo (1900-1997) oli suomalaisen kuvataiteen kentän sivullinen. Hän eli suuren osan elämästään nykyisen Suomen rajojen ulkopuolella: Venäjällä, Neuvosto-Venäjällä, Neuvostoliitossa ja lopulta myös Ruotsissa. Uusien valtiorajojen piirtyessä ja asuinpaikan vaihtuessa Ahola-Valo ajautui usein epäluulojen kohteeksi ja jopa vangituksi. Hän joutui pakenemaan vainoja ja mahdottomiksi käyneitä olosuhteita. Taide kulki osana elämäntapaa kaikkialle: se auttoi löytämään yhteyksiä ihmisiin ja hankkimaan myös elantoa.
Järkyttävät kokemukset Venäjän vallankumouksen alla ja kaikkialla väijynyt väkivalta ohjasivat nuoren ”Alin” valitsemaan elämälleen suunnan kohti hyvää tai ainakin parempaa tulevaisuutta. Tätä hän toivoi luovansa taiteellaan ja keksinnöillään myös kaikille muille ihmisille.
Kokemukset lasten yhteisöllisestä voimannäytöstä, omatoimikoulusta, ja toisaalta aikuisten elämäntapojen rapistumisesta ohjasivat Alin jo varhain lapsuudessa valistuksen ja kasvatuksen poluille etsimään muutoksen avaimia. Toimeliaisuuden ja terveyden edistämisen tueksi syntyi sittemmin ”toiminnan ohjaamisen välineitä”, jotka lopulta muodostivat olennaisen osan Ahola-Valon omakohtaista menetelmää ja tiedettä evohomologiaa.
Aleksanteri Ahola-Valon taiteen kautta piirtyvä henkilökohtainen tie arvoelämään on osoitus kasvatuksen ja luovuuden voimasta, ja toisaalta ihmisyysprojektin keskeneräisyydestä.
Näyttelyn kuraattorina on toiminut taiteen tohtori Jouni Kiiskinen, jonka kuvataidekasvatuksen alaan kuuluva väitöskirja Visuaalinen tie arvoelämään. Aleksanteri Ahola-Valon itsekasvatuksen menetelmä ja etiikka (2011) käsittelee evohomologiaa.
Yhteistyössä: Elpo ry, Valola-säätiö, Gallen-Kallela museo, kuraattori Jouni Kiiskisen työtä on tukenut Suomen kulttuurirahasto.
Tyko Sallinen, St. Malo, 1914. Kuva: Lappeenrannan kaupunginmuseo
Rakkaudesta taiteeseen – Viipurin Taiteenystävät 130-vuotta
Vuonna 1890 perustettu Viipurin Taiteenystävät ry on jo 130 vuoden ajan hankkinut taidetta kokoelmiinsa. Viipurin taidemuseo rakennettiin yhdistyksen aloitteesta vuonna 1930. Taidemuseon tarina jäi lyhyeksi ja suuri osa kokoelmasta saatiin pelastettua sodan jaloista vuonna syksyllä 1939 manner-Suomeen.
