Kouvolan teatterin ehkä odotetuin ensi-ilta on näytelmä Anu Pentikistä, naisesta joka loi savesta maailman, naisesta, joka on kotoisin Kouvolan seudulta, Kuusankoskelta, mutta joka tunnetaan taidoistaan aika lailla muuallakin.
Tästä upeasta naisesta näytelmän Kouvolan teatteriin on käsikirjoittanut Eppu Nuotio ja dramaturgina on toiminut Inke Dahl. Ohjauksesta vastaa Tiina Luhtaniemi. Eikä siinä kaikki, sillä joukkoon mahtuu paljon muitakin, sillä tämä tarina on virkattu ketjusilmukoilla, suurenmoisella yhteistyöllä, jonka jälki on kaunis ja koskettava.
Anua lapsena ja varttuneena aikuisena esittää Nina Petelius-Lehto. Hän on Kouvolan teatterin tähti, joka kykenee rooliin kuin rooliin ja tässä näytelmässä se taas tulee todistettua. Pienenä Anuna hän on suloinen paljasjalkatyttö, josta tulee pikkuäiti, kun oma äiti muuttaa taivaaseen. Luovuus ja toppakkuus on jo hyvin esillä. Isän roolia hyvin vakuuttavasti tulkitsee Raimo Räty. Nina Petelius-Lehto vanhempana Anuna on vakaa ja varma, elämän koulima, mutta selkä suorana eteenpäin kulkija, joka on aina rehellinen itselleen. Periksi ei anneta, vaan aina löytyy keino, millä selvitään. Roolit vuorottelevat, joten on todella hienoa kokea se muutos siinä välissä.
Sivuvinkki: Kymen Paviljongissa on Anu Pentik-näyttely Saven tarinoita, jossa on teos, missä Äiti muuttaa taivaaseen ja isä toi appelsiineja... Vakuutan, että se osuu ja koskettaa.
Jos Nina Petelius-Lehto tekee upeat roolit, niin yhtään varjoon ei jää Satu Lemola, joka on mennyt nuoren Anun osaan aivan käsittämättömän hienosti. Muokatessaan savea, hän oli kuin osa sitä, kuin olisi omaa elämäänsä muovaillut. Hän toi sen luovuuden, ilon ja tuskan, niin hienosti esiin, että oikein välillä pahaa teki. Panu Poutanen on nuori Topi, joka Anun rinnalla eli, koki, kulki ja rakasti. Hän oli se, joka suurimmat kyyneleet minussa herutti, enkä ollut ainoa. Ihana, elämänmakuinen rakkaustarina.
Jotta tarina eläisi, sitä siivittää niin upea lavastus ja valot, että välillä sitä antoi vaan katseen kulkea ja poimia kaikkea muistiin. Kalle Ropponen on luonut tämän työnsä Anu Pentikin taiteesta ja omalla taidollaan loihtinut ainutkertaisen taideteoksen. Kun lava pyörii, valot liikkuvat, niin koko lavastus elää ja se on niin kaunista, ettei sitä sanat riitä kertomaan, se on nähtävä, se on koettava!
Koko joukko muitakin on mukana, kukin tavallaan omissa rooleissaan ja jopa useissa. Heille kaikille yhteinen kiitos ja kumarrus siitä, että osaatte tuoda iloa ja valoa, että olette mukana näytelmässä, josta kukaan ei voi mieltään pahoittaa, koska siitä tulee vaan niin hyvä mieli.
Anu Pentik itse oli Topinsa kanssa nauttimassa tästä näytelmästä ja koska istuimme vieressä, niin huomasimme, että kyllä Kouvolan teatteri, koko sillä yhteistyokykyisellä porukalla olivat jälleen kerran osuneet napakymppiin!
Oli hienoa olla seuraamassa tätä esitystä ja hei, miten yksi päähenkilöistä oli muuten Kuusankoski! Joten ny olis aika lail siistii, ku kuusaalaisetkii tulis kattoo Kouvolan teatterii.
Niin ja ihan kuka vaan, sillä jos olisi niinkin päässyt käymään, ettei olisi mitään käsitystä Anu Pentikistä, niin se ei haittaa, näytelmän nähtyään olisi sekin korjattu.
Kuvat: Tavaton media
