Armi Aavikko valittiin Miss Suomeksi vuonna 1977, siihen aikaan kun minua vielä kovasti kiinnosti missikisat. Armi oli niin herkän kaunis ja kun hän alkoi laulaa Dannyn kanssa, se oli aika lailla prinsessasatua. Muistan kyllä, miten Armin lauluääntä sanottiin hyvinkin lapsenomaiseksi, mutta miten vaan kansa tykkäsi niistä biiseistä.
Armin elämä ei kuitenkaan ollut helppoa ja siitä kertoo erittäin hyvin ja Armin muistoa kunnioittaen Kotkan teatterin esitys Ravintola Kairossa - ARMI - Kaiken sulle antaa tahtoisin. Katriina Honkasen ihan loistava käsikirjoitus ja ohjaus!
Menimme ajoissa paikalle, sillä olimme tilanneet ruokailun. Ravintola Kairon katkarapusalaatti on semmoinen annos, että sen turvin elää vaikka kuin pitkään. Se on hyvä keino nauttia Kairon atmosfääristä ja virittäytyä tunnelmaan. Niin, ja miten pakahduttavaa oli päästä pitkästä aikaa Kotkan teatterilaisten taidoista nauttimaan. Olisi tehnyt mieli hypätä halaamaan heitä kaikkia.
Marika Huomolin on astunut Armin kenkiin ja miten hyvin hän osaakin tulkita sitä, millaista niillä oli astella. Miten hän kuvaa sitä onnea ja rakkautta ja ennen kaikkea sitä tuskaa, mikä siitä seuraa. Kuinka yksin hän sitten loppujen lopuksi olikaan.
Tosin, Marika Huomolin laulaa sellaisella äänellä, että se jos mikä on parempi kuin Armin ja ihan vaan "harmi", ettei Marika ole joutunut Dannyn viereen laulamaan. Kuulimme pienen etukäteen heitetyn jutun, että Danny on sitten parempi kuin Danny ite. No, se oli kyllä aivan totta. Miikka Tuominen on ihan ilmetty Danny! Olemus ihan ilmeineen kaikkineen.
Vaikka Armi ja Danny- tarinassa Danny ei ansaitse mitään suitsutusta, niin Miikka Tuominen vetää roolinsa ihan vimpan päälle. Hän on suorastaan hellyyttävän ihana.
Muita rooleja onkin sitten rutkasti ja ne hoituvat neljän muun näyttelijän turvin ja ihan täydellisesti.
Lise Holmberg hoitelee neljä roolia ja yksi niistä on Armin äiti.
Jarkko Sarjasella on myös neljä roolia, mm. Kari Tapio.
Eeva Hautala on ottanut haltuunsä peräti yhdeksän roolia! Yksi niistä on Armi sisko Arja.
Juho Markkanen esittää kahdeksan roolia ja sellaisella tyylillä, että varastaa aina hetkeksi koko show'n. Kun hän on Eino Makunen, niin se on sitten hän!
Jotenkin sitä on aina ihan liekeissä, kun näkee yhden esityksen aikana, miten näyttelijästä on vaan niin moneksi.
Lavastus ja pukusuunnittelu on Iita Torvisen ja miten osuvaa. Pakko oli aina ihan vähän tyrmistyä siitä, millainen muoti se olikaan 1970-luvulla ja silloin joskus.
Sokerina pohjalla on kerrottava, että se musiikki, sen tuotto Ari Ismälän johdolla oleva bändi, oli vaan niin ihana. Kairossa yleisö näkee sen kaiken aikaa, kuinka siellä pleksin takana soitto soi. Mikä draivi siellä on käynnissä. Biisejä muuten piisaa ja niitä on sellainen repertuaari, että kyllä kelpaa. Neljä lauluista on ohjaaja Katriina Honkasen loihtimia.
Olin siis aivan innoissani, olin nostalgiapöhinässä ja siinä, miten ihanaa oli kokea tämäkin esitys, upeassa paikassa ja mahtavien esiintyjien esittämänä. Miten hyvä mieli tuli siitä, mitä näki, kuuli ja koki.
KIITOS!
Kuvat: Tommi Mattila
