Noin 60 teosta sisältävä näyttely avautuu Wienissä, Itävallassa syyskuussa 2024. Näyttely on toteutettu Ateneumin sekä Belvederen taidemuseoiden yhteistyönä ja sen kuratoivat Belvederen apulaiskuraattori, tohtori Arnika Groenewald-Schmidt sekä Ateneumin erikoistutkija Anu Utriainen.
Lemminkäisen äiti (1897). Kansallisgalleria, Ateneumin taidemuseo. Antellin kokoelma. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Pakarinen
Akseli Gallen-Kallela (1865–1931) oli jo elinaikanaan tunnettu taiteilija Suomessa ja ulkomailla. Gallen-Kallelan kuvauksilla suomalaisista ihmisistä, myyteistä ja luonnosta oli keskeinen rooli suomalaisen kansallisen identiteetin muodostumisessa. Lukuisat eurooppalaisten taideyhdistysten ja muiden toimijoiden näyttelykutsut 1900-luvulta osoittavat, kuinka hänen taiteensa vetosi kansainväliseen taideyleisöön ja taiteilijoihin myös Pariisissa, Berliinissä, Lontoossa ja Wienissä.
”Gallen-Kallelan visuaalinen kieli on omaperäinen yhdistelmä erilaisia elementtejä ja tekniikoita. Samalla kun hän keskittyi suomalaisiin aiheisiin, hän kehitti ilmaisuaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa kansainvälisten nykytaiteilijoiden kanssa. Pariisissa vietetyn ajan jälkeen uusia virikkeitä löytyi Keski-Euroopasta. Gallen-Kallela toteutti laajalle levinnyttä ajatusta taiteen ja taiteellisen tyylin uudistamisesta omassa työssään ja osallistui useisiin näyttelyihin, myös yhdessä Edvard Munchin kanssa Berliinissä sekä Secession-liikkeen taiteilijoiden* kanssa Itävallassa ja Saksassa”, Ateneumin erikoistutkija Anu Utriainen kertoo.
Imatra talvella (1893). Kansallisgalleria, Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Pakarinen
Vuonna 1901 Gallen-Kallela debytoi Wienin Secession-näyttelyssä, joka oli omistettu pohjoismaisille taiteilijoille. Moderne Galerie, nykyinen Belvederen taidemuseo, hankki kokoelmiinsa hänen maalauksensa Kevät (n. 1900) tästä näyttelystä.
Gallen-Kallela kutsuttiin takaisin secessionistien järjestämään monumentaalitaiteelle omistettuun näyttelyyn Wieniin vuonna 1904, jossa oli esillä mm. Jusélius-mausoleumin freskojen luonnoksia. Tässä yhteydessä taiteilija ystävystyi Gustav Klimtin kanssa. Taiteilijoiden pyrkimyksenä ilmaisun uudistamisen ohella oli kuvataiteen, arkkitehtuurin ja muotoilun nivominen yhteen kokonaistaideteokseksi.
”Yhteistyö Secession-liikkeen taiteilijoiden kanssa oli merkittävää ja jätti jälkensä Gallen-Kallelan työskentelyyn”, Utriainen toteaa. ”Vastavuoroisesti secessionistit arvostivat Gallen-Kallelan taidetta ja jakoivat hänen tavoitteensa uudistaa taidetta ja taiteellista ilmaisua.”
”Wienin Secession-taiteilijayhteisö oli paikka, jossa esiteltiin ja keskusteltiin uusista tyyleistä ja pyrittiin tätä kautta herättämään uusia lähestymistapoja taiteeseen. Akseli Gallen-Kallela kutsuttiin mukaan yhdeksi modernin taiteen edustajista. Yleisöllemme tulee olemaan jännittävää löytää tämä tuottelias taiteilija sekä tutustua hänen tulkintoihinsa suomalaisista ihmisistä, myyteistä ja maisemista, jotka ovat yhtä aikaa kansallisia ja kansainvälisiä”, Groenewald-Schmidt kuvailee.
Ateneumin taidemuseo on osa Kansallisgalleriaa, jonka yksi tehtävistä on tuoda kokoelmiensa teoksia uusien yleisöjen nähtäville. Viimeisten vuosikymmenien aikana yhteistyöhön on panostettu voimakkaasti ja Ateneumin kansainvälisestä näyttelytoiminnasta on tullut yhä näkyvämpi ja vaikuttavampi osa Suomen kulttuurivientiä.
Akseli Gallen-Kallela, Orangerie of the Lower Belvedere, Wien 27.9.2024-2.2.2025. Näyttely sisältää maalauksia, grafiikkaa ja huonekaluja. Ateneumin taidemuseo on saanut tukea yhteistyöprojektin valmisteluun Jane ja Aatos Erkon säätiöltä.
*Secessionistit olivat taiteilijaryhmiä, jotka kapinoivat akateemisia taiteilijajärjestöjä vastaan 1800-luvun lopulla ja pyrkivät irtautumaan vallalla olleesta vanhakantaisesta tyylistä. Parhaiten tunnettu liike oli Wienin secessio, johon kuului mm. Gustav Klimt.
