Oliko taas nii ku aika lailla mahtavaa olla paikas Kuva-Portti, vanhas elokuvateatteris, mis Mikä?teatteri ja Elokuvakerho Edvin olvat järkänneet tilaisuuen, jos saimme kuulla elokuvasävelmii.
Kuva: Elina Winne
Meil ain esiteltii biisit ja et mist elokuvast se ol. Täst vastas Satu Kurri ja Aija Kajama. Aija Kajama lisäks heitti parit runon lausunnat mukaa ja mite, nii iha hemmetin hyvin.
Kuva: Kini Laine
Sellane kokoonpano oli estraadil, et jokain veti nii taiol ja syämel, et mie olin nii lääpällää, et rakastin jokaist iha kauhiast. Biisei tul nii laiast laitaa, et ol kyl viimese pääl nostalgiaöverit.
Kuva: Elina Winne
Joka ikiin biisi ol nii nautittava, et meinas iha syän pakahtuu ja silmiä hiosti. Se sellain rento, lämmin tunnelma ja se mite kivast ol toteutettu, ol nii nautittavaa.
Kuva: Elina Winne
Monta erilaist laulajaa, jokahisel oman olosesa biisi, jo vain se ol hienoo. Laului laulovat Mira Peussa, ain nii ihanan kähee ääni, mikä panee veren kiertämää. Antti Salmela, joka laulaa nii ihanast hymys suin ja isol ilol.
Kuva: Elina Winne
Jarmo Lindgren veteli sit sillai miehisee tyylii omansa ja mite hivel sieluu. Janne Järvisalo taas osu sellasee saumaa omil biiseil, et lähes veret seisautti. Heidi Koskinen-Järvisalo nakkas basson välil Ollil ja veteli oman biisinsä nii vahval tunteel, et osu ja uppos.
Kuva: Elina Winne
Olli Korpela, paitsi soitteli kitaraa ja vähä sit Heidin bassooki, nii laulo myös parit biisit ja nam.
Samal ain muute ku niit biisii esitettii, niin taustal pyöri siit leffast raina, jote ol siin kattomist ja kuulemist! Anna Kuurne, joka ol kosketinsoittajaan pimputtamas, niin myöskii laulo ja kyl ol kuumaa.
Näitten taustavideoitte takaan ol Pihla Lindström. Sit viel äänetoistost vastas Juha Vanhatalo ja mite ol korvii hivelevää.
Mut viel se säestys, saamari mikä bändi! Jos kitaras olvat Olli Korpela ja Janne Järvisalo, nii sit ol viel sähkökitaras Tuomas Seppänen, joka veteli sellasen setin, et pois alta, lähes tulkoo tajunnan räjäyttävä juttu! Heidi Koskinen-Järvisalo naputteli bassos. Vaa entäs rumpali Saku Myller ja sitte saksofonisti Nooa Peltola, jonka soolo Cherbourgin sateenvarjoista soi mius varmaa hamaa tappii.
Kuva: Heidi Koskinen-Järvisalo
Kiitos koko porukal nii mahettoman antoisast esityksest ja viel aikaan, ku kaik vetää suunnillee tipetappi-konserttei, nii päästii nauttii jostaa pal mahtavammast. Ootte kyl kaik Auringon lapsii, ku toitte nii pal valoo pimeesee aikaa!
Ne, ketkä eivät olleet ny mukaan, nii en kerro enempää, en ees biisei, koska tammikuus napsahtaa uusinta ja ainskii mie oon jo jonos sinne. Täl tietoo se ois 22.1.2023.
