15 000 €:n arvoinen AVEK-palkinto myönnetään tänä vuonna taiteilija Tuomas A. Laitiselle (s. 1976). Taiteessaan Laitinen pohtii materian ja elämän kiertokulkuja hyödyntäen monipuolisesti videota, ääntä, lasia, algoritmeja sekä kemiallisia prosesseja. Palkinnon saajan valitsi Venetsian elokuvajuhlilla ohjelmistokuraattorina toimiva italialainen Paolo Bertolin.
Laitisen tuotantoa ei ole helppo luokitella, sillä erilaiset välineet ja tiedonmuodostuksen tavat lomittuvat siinä jatkuvasti toisiinsa. Taiteilija keskittyy yksittäisten aiheiden sijasta reaktioihin, joita syntyy, kun elämänmuodot, asiat ja tunteet toimivat ja kohtaavat monimutkaisissa systeemeissä. Laitisen teoksiin liittyy usein mm. ekologiasta, mytologioista, neurotieteistä ja biologiasta tuttuja elementtejä, jotka lopulta päätyvät kehollisiksi kokemuksiksi.
Taiteilija Tuomas A. Laitinen. Kuva: Riitta Supperi
AVEK-palkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena luovasta työstä. Tämän vuoden palkitun valinnut Paolo Bertolin perustelee päätöstään seuraavasti:
”Laitisen työt herättävät kysymyksiä ja valottavat uudella ja odottamattomalla tavalla muun muassa inhimillisen ja ei-inhimillisen käsitteitä, kehon ja tilan välistä suhdetta sekä ajatusten jäsentämisen tapoja. Hänen monimuotoinen tuotantonsa on yhtä lailla arvoituksellista ja paljastavaa, ajankohtaista ja ajatonta. Se myös esittää taiteilijan tilojen, esineiden ja kuvien luojana, joka peilaa maailman tilaa muuttaen sen kuitenkin joksikin muuksi, lähes houreiseksi.”
Laitisella on ollut yksityisnäyttelyjä Espoon modernin taiteen museo Emmassa (2014), Amado Art Spacessa Soulissa (2018), SADE LA -galleriassa Los Angelesissa (2015), sekä Helsinki Contemporary -taidegalleriassa (viimeisin 2017). Lisäksi Laitisen teoksia on ollut esillä mm. Helsinki Biennaalissa (2021), Macao Biennaalissa (2021), Kiasmassa (viimeisin 2017), sekä Sydneyn Biennaalissa (2018).
Tuomas A. Laitinen, PsiZone (2021) / Helsinki Biennaali. Kuva: Maija Toivanen, Helsinki Biennaali
Laitisen Helsinki Biennaalin ΨZone-teokseen kuuluvia täyden kuun ΨFm ambient -radiolähetyksiä on kuultavissa joka kuukausi tämän vuoden loppuun asti. Lisäksi taiteilija julkaisee loppuvuonna ensimmäisen sooloalbuminsa muusikko ja säveltäjä Timo Kaukolammen kuratoimalla Öm Sound -levymerkillä, jonka jakelijana toimii Svart Records. Albumin musiikki on sävelletty jatkumona Helsinki Biennaalin teokselle.
Moninaisuuden kerrostumista tilassa ja ajassa
”AVEK-palkinnon saaminen tuntuu erityisen hyvältä, koska AVEK on ollut mukana useiden teoksieni mahdollistajana”, Laitinen sanoo. ”AVEKin merkitys audiovisuaaliselle kentälle on valtava, ja tämä tunnustus tuntuu kannustavalta tekemiselle, jossa prosessit ovat monimuotoisia ja kokeellisia, sisältäen eri medioiden ja elämänmuotojen symbioottista yhteiseloa.”
Laitinen kertoo tekevänsä usein töitä läpinäkyvillä ja läpikuultavilla materiaaleilla, vaikkapa lasilla. Hän myös simuloi ja kerrostaa 3D-animaatioissaan lasin ominaisuuksia.
”Kerrostaminen mahdollistaa sen, että teosten tekeminen on eräänlaista biodiversiteetin ja ekologisten siirtymien miettimistä; miten moninaisuus kerrostuu tilassa ja ajassa. Ja minkälaisia muodonmuutoksia näissä prosesseissa tapahtuu? Joskus tämä tapahtuu yksittäisten johtimien, vaikkapa mustekalojen tai kuparin kautta, ja joskus teokset ovat eräänlaisia alkemistisia keitoksia, joissa monien aineiden väliset reaktiot luovat koettavan tilanteen.”
Tuomas A. Laitinen, Haemocyanin (2019), Still from the video
Laitisen mustekaloille tehtyjä lasiveistoksia on parhaillaan nähtävillä New Yorkissa. Yksityisnäyttelyssä Yeh Art Galleryssä on lisäksi esillä kaksi videota, joiden keskeisinä johtimina nämä pääjalkaiset elämänmuodot toimivat. The Boneless One -näyttely on avoinna 20. marraskuuta saakka.
Laitinen kertoo kiinnostuksensa lasin käyttöön lähteneen siitä ajatuksesta, että lasi on olennainen elementti tiedonmuodostuksen historiassa. Sen avulla on voitu nähdä erittäin lähelle ja kauas.
”Lasi, tietokonesirut ja valokuidut ovat peräisin samasta lähteestä, hiekasta. Tämänkaltaisen linkin kautta taiteen tekemisen välineisiin voi rakentua erilainen suhde. Materiaalien ekologiat tulevat osaksi teosten tarinaa. Minulle nämä yhteydet ovat avautuneet aikoinaan feministisen uusmaterialismin kautta”, Laitinen sanoo.
