Vuosittainen ponnistus on tältä erää taas takana. Haapavesi Folk Music Festivaalin jälkeisen hetken tunnelman kiteyttää lauantaina päälavalla esiintyneen DakhaBrakha yhtyeen nimi. Termi on vanhalla ukrainan kielellä sanapari, joka tarkoittaa yhtä aikaa antaa ja ottaa. Kaiken se antaa, kaiken se ottaa.
Yli sata talkoolaista on uhrannut taas kerran yhden viikon elämästään paikalliselle kesätapahtumalle, joka on myös yhtä aikaa yksi pohjoismaiden korkeatasoisimpia kansanmusiikkifestivaaleja. Vahva tahto olla mukana on korvannut vähät yöunet. Raskasta työtä ja vapaa-aikaa on vietetty koko loppuvuoden edestä.
Ukrainalainen DakhaBrakha. Kuva: Haapavesi Folk Music Festival
Tämän vuoden festivaalia voi kuvata luonnehdinnoilla: tavallinen torstai, kohmeisen kylmä perjantai, loistava lastenpäivä ja lämminhenkinen lauantai. Laajemman kohderyhmän artistien lukumääräisestä vähentämisestä huolimatta tapahtuma todisti vetävänsä väkeä (9.000 kpl) ja sillä on selkeä kuva tulevaisuudestaan. Taiteellisen timantin ympärillä olevaa tapahtumakonseptia voidaan kuitenkin yhä kiillottaa, kunnes se kiiltää kirkkaana kuin aamunkoi, aamun ensimmäinen ja illan viimeinen tähti.
Mieleenpainuvia hetkiä oli viikossa useita. mutta koska kaikkia niistä ei voi kerrata, valinta on tehtävä väkivaltaisesti. Viulumaestro Kevin Burken tarinalliset musiikkituokiot sekä folk-salin soolokonsertissa että erityisesti perjantain kirkkokonsertissa, olivat syvän vaikuttavia.
Irlantilaiseen perinteeseen kuuluu erottamattomasti tarinankerronta ja kuuntelijoiden viihdyttäminen kiehtovien kappaleiden että sovitusten muodossa. Kirkossa esitetty musiikillinen kertomus irlantilaisesta kylästä oli melankolisessa maalailussaan vailla vertaa.
Tositarina kappaleen taustalla kertoi kylästä, jonka kaikki miehet olivat kalastajia. Eräänä iltana nousi myrsky ja viimeisenä merelle jäänyt kalastusalus joutui merihätään, kaikki muut lähtivät sitä pelastamaan. Aamulla jokainen kylän viidestä aluksesta ja niiden miehistö, kaikki kylän miehet, olivat meren omia. Kaiken se ottaa.
Erib Bibb & North Country Far omisti folk-salin tunnelmallisessa konsertissaan ”Connected”-kappaleensa taiteellisen ryhmän jäsen Timo Hannulalle ja koko Haapaveden heimolle. Mitä yhteys sitten tarkoittaa? Tarkoittaako se heitä ja meitä, jotka olemme tapahtuman ja kansanmusiikin kanssa festivaalin kautta yhteydessä? Vai voidaanko sillä tarkoittaa myös sitä sukupolvien jatkumoa, jota Haapavedellä ja muilla vahvasti kansanmusiikkiin kallellaan olevilla paikkakunnilla kasvatetaan?
Lapsista ja nuorista soittajista kasvaa aikuisia, heistä osa lopettaa, osa jatkaa soittamista nuoreen aikuisuuteen, ja huomaa, että musiikin kansainvälisen kielen avulla maailman ovet avautuvat heille. Haapaveden kansanmusiikkikehto on nostanut folk-musiikin tähtitaivaalle useita hienoja taiteilijoita, vuoden 2014 perusteella sukupolvien jatkumo on yhä vahva. Kaiken se antaa.
