Metafyysisen taiteen luojan Giorgio de Chiricon työ näyttämötaiteen parissa ja suhde ikuiseen Roomaan saavat pääroolin Serlachiuksella 15.3.–17.8. nähtävässä näyttelyssä De Chirico näyttämöllä. Taiteilijan tuotantoa esitellään ensimmäisen kerran näin laajasti Suomessa.
Giorgio de Chirico, Sole sul cavalletto, 1972, öljyväri kankaalle. Kuva: Giorgio ja Isa de Chiricon säätiö, G. Schiavinotto
Italialainen Giorgio de Chirico (1888–1978) tunnetaan taiteilijana, joka loi 1910-luvulla metafyysisen taidesuuntauksen. Hänen maalauksensa kuvaavat outoja tiloja ja maisemia, joissa arkkitehtoniset elementit ja perspektiivit synnyttävät unenomaisen tunnelman. De Chiricoa pidetäänkin yhtenä 1900-luvun maalaustaiteen merkittävimmistä uudistajista.
Serlachius Pääkonttorilla avautuva näyttely esittelee de Chiricon Rooman Oopperalle tekemiä lavastus- ja pukusuunnitelmia sekä valmiita lavasteita ja pukuja. Esillä on paljon myös hänen maalauksiaan ja piirroksiaan Giorgio ja Isa de Chiricon säätiöltä. Mukana on teoksia, joita ei ole koskaan ennen esitelty julkisesti.
Näyttelyn ovat kuratoineet Roomassa asuva taiteilija Hannu Palosuo, mm. Rooman Oopperassa työskennellyt oopperanohjaaja Italo Nunziata sekä kuraattori Cornelia Bujin. Heidän suorat kontaktinsa Rooman taidelaitoksiin ja poikkeuksellinen näkökulma de Chiricon taiteeseen ovat vaikuttaneet ratkaisevasti näyttelyn saamiseen Serlachiukselle.
Giorgio de Chirico, Termopili, 1971, öljyväri kankaalle. Kuva: Giorgio ja Isa de Chiricon säätiö, G. Schiavinitto
Oopperan suuri ystävä
De Chirico rakasti oopperaa ja suunnitteli lavastuksia sekä puvustuksia kymmeniin esityksiin. Hän oli ahkera kirjoittaja ja käytti usein näyttämötaiteeseen liittyviä ilmaisuja, kuten ”astumme taiteen näyttämölle” tai ”taivas kuin esirippu”. Taiteilijan henkilökohtainen suhde oopperaan ja taiteeseen ylipäänsä välittyykin katsojille näyttelyn seinäteksteistä.
Näyttelyyn on valittu kaksi Rooman Oopperassa nähtyä esitystä: Rossinin Otello sekä Vincenzo Bellinin Puritaanit, joka tehtiin alun perin Firenzen oopperalle mutta jota esitettiin myös Roomassa. Kolmantena esityksenä näyttelyssä on Vittorio Rietin baletti Le Bal, joka tehtiin alun perin Monte Carlon oopperalle mutta nähtiin myöhemmin Roomassa.
De Chiricon Puritaaneihin tekemä lavastus järkytti ja aiheutti valtavan skandaalin 1933. Samalla se muutti ratkaisevasti lavastuksen merkitystä oopperassa. De Chirico oli omaksunut Pariisissa Ballets Russesilta tavan luoda lavastus ja puvustus kiinteäksi osaksi oopperan tekstiä ja koreografiaa. Firenzen Oopperan yleisö ei vielä tuolloin ollut siihen valmis.
De Chirico ei itse maalannut suunnittelemiaan lavasteita, vaan sen tekivät ammattitaitoiset lavastemaalarit. Rooman Oopperassa onkin maalattu taiteilijan luonnosten pohjalta ja vanhoja työtapoja käyttäen näyttelyyn tulevia lavasteita. Oopperasta saadaan lainaksi myös esityksiin valmistettuja pukuja sekä asuja, joita de Chirico lainasi omiin suureellisiin juhliinsa.
Maalauksia uran loppupuolelta
Näyttelyssä nähdään runsaasti maalauksia, piirroksia ja luonnoksia Giorgio ja Isa de Chiricon säätiöltä. Yhteen huoneeseen on luotu hänen Roomassa sijaitsevan ateljeekotinsa tunnelmaa. Esillä on piirroksia, joita ei ole koskaan ennen esitelty julkisesti yleisölle. Taiteilija piirsi niitä istuessaan oopperassa ja tarkastellessaan yleisöä ja näyttämöä.
Näyttelyssä esillä olevat maalaukset ovat pääosin hänen uransa loppupuolelta, jolloin hän palasi nuoruutensa metafyysisen ja barokkikauden teemoihin tehden entistä jalostuneempaa taidetta. Samalla näyttely kertoo de Chiricon ja Rooman välisestä suhteesta.
De Chirico näyttämöllä on esillä Serlachius Pääkonttorilla 15.3.–17.8.2025
Näyttelyn toteuttamisessa merkittävänä apuna ovat olleet Rooman Ooppera ja Firenzen Ooppera, Giorgio ja Isa de Chiricon säätiö sekä Cerratellin säätiö. Näyttelyyn liittyvä julkaisu syventää näyttelyn teemoja. Kirja ilmestyy huhtikuussa 2025.
Näyttelyyn järjestetään 15.3. ja 16.8. kuraattorikierrokset, joissa näyttelyä esittelee Hannu Palosuo. Kierrokset sisältyvät museon pääsylipun hintaan.
