Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 09.12.2021

Eeva-Liisa Mannerin syntymästä 100 vuotta: Näin sopii unohtaa -tallenne katsottavissa ilmaiseksi joulukuun ajan

Kirjailija, runoilija, kirjallisuuskriitikko ja suomentaja Eeva-Liisa Mannerin syntymästä tuli 5.12. kuluneeksi 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Kajaanin kaupunginteatteri haluaa tarjota hänen upeaa tuotantoaan katsottavaksi verkossa.

Eeva-Liisa Mannerin syntymästä on 5.12. 2021 kulunuti 100 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi Kajaanin Kaupunginteatteri on koonnut hänen tuotantoaan esitettäväksi verkossa.

Näin sopii unohtaa -esityksen ennakkokuva. Kuva: Minna Hyvönen ja Perttu Penttinen

Näin sopii unohtaa on sävelin ja sanoin soiva esitys Eeva-Liisa Mannerin runoista.
Esitys nähtiin Helka-Maria Kinnusen ohjaamana Kajaanin kaupunginteatterin alueteatterin ohjelmistossa kevätkaudella 2021. Esityksestä tehty tallenne on katsottavissa ilmaiseksi joulukuun ajan teatterin verkkosivuilla osoitteessa
https://www.kajaaninteatteri.fi/ohjelmisto/nain-sopii-unohtaa/

Eeva-Liisa Manner syntyi Viipurissa 5.12. 1921. Tänä vuonna hänen syntymästään tulee kuluneeksi sata vuotta. Hän on sodanjälkeisen runoutemme huomattavimpia uudistajia.

Työskenneltyään mm. vakuutusvirkailijana hän siirtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1947 elättäen itsensä pääasiassa käännöstöillä ja lehtikirjoituksilla. Sydämeltään viipurilainen kirjailija kaipasi kadonneita lapsuusmaisemiaan ja asettui milloin Espanjan Malagaan, milloin Ruovedelle piilopirttiin löytääkseen pienen muistuman menetetystä, paikan johon asettua, kuin kissa. Tampereella hän asui kymmeniä vuosia, kuolemaansa saakka (1995). Tuotantoon kuuluu runojen lisäksi näytelmiä, kuunnelmia, proosaa ja erilaisia esseitä.

Eeva-Liisa Manner oli modernisti ja filosofinen lyyrikko ja sodanjälkeisen runoutemme huomattavimpia uudistajia.

Eeva-Liisa Manner.  Kuva: Kuolleiden runoilijoiden kerho

Manner on modernisti ja filosofinen lyyrikko. Teosten keskeisiä teemoja ovat yksinolo ja kuolema, mutta myös aika, vapaus ja tila. Hän oli kriittinen omien tekstiensä suhteen. Julkaistukin runo tarvitsi hänen mielestään usein korjaamista. Kirjailija nähtiin joskus jopa ostelemassa omia kirjojaan divareista, poistamassa jälkikäteen lukijoiden ulottuvilta teoksia, joita ei enää hyväksynyt.