Viikon päätteksi oli jotenkin niin extraa lähteä paikkaan, missä ei ole ikinä ennen käynyt. Virolahdella on Ravintola Olkihattu. Ikinä kuulutkaan, mutta ei kun mestoille. Suunnistettiin sillai miun maun mukaan mutu-tunteella eli tilanne oli se, että kiittelin sitä, että lähdimme ajoissa, koska siinä sivussa tuli sitten Miehikkäläkin tutuksi, sillä sujuvasti ohitettiin kohde ja kierrettiin sinne ihan toista kautta, jolloin taas ohitimme kohteen. Mikäs siinä, kaunis pyhäpäivä ja silti olimme kohteessa todella ajoissa.
Ravintola Olkihattu on paikka, jonne sisään päästessään mykistyy täysin, hiipii hiljaa eteenpäin ja vain ihastelee. Miten nättiä, hyvällä maulla sisutettu kaikki - siis ihan kaikki, aina vessaa myöten, joka oli niin soma, että kotvasen mietin, tohtiiko sitä moiseen paikkaan pissiäkkään.
Kuva: Kini Laine
Sitten taas Nooran ja Valtterin tarina jatkui. Melkoinen pariskunta. Noora oli minusta astetta fiksumpi nainen, koska ei nalkuttanut, vaan osasi esittää asiansa ja toiveensa niin, että ne kuullostivat todella älykkäiltä, ettei jopa hieman laskelmoiduilta. Valtteri oli kiltti mies, joka tekee niin kuin Noora toivoo, koska Noora on hänen mielestään niin ihana. Huumoria piisasi ja miten replikointi sujuu hammasharja suussa, niin se on vain nähtävä. Kelläpä ei olisi ollut parisuhdetta, niin tässäpä kivaa vertaistukea!!!
Kun esitys päättyi, meille tarjoiltiin vielä jälkiruoka. Olin, että ei hemmetti, ei uppoo, kun en ole koskaan juurikaan jälkiruuasta piitannut, mutta nyt tuli sitten piirua verran extrampi jälkkäri!
Kuva: Tommy Larvi
Esitys on alunperin Radio Novalle tehty kuunnelma, jonka kirjoittajina ovat olleet Tiina Siikasaari ja Jalle Niemelä. Nyt sitten Jalle Niemelä on näppärästi ohjannut sen näytelmäksi ja kyllä kelpas katella.
Valtterina Janne Ravi, mikä on ihan virtuoosi estraadilla, nähty niin teatterissa kuin elokuvissakin. Valtteriin, ei ku Janneen, voi aina luottaa.
Kun istuuduimme, saimme ensimmäisen parikymmenminuuttisen katsauksen Nooran ja Valtterin elämään ja kappas, sitten olikin alkuruuan vuoro. Niin ja ennen kaikkea, ihan aluksi, meiltä oli kysytty ja tarjoiltu ruokajuomat. Alkuruoka olikin elämys, kaikkea kivaa leivän päällä, en millään voi muistaa, mitä kaikkea, mutta ainaskii kolmee eri juustoo, ahventa yms.
Kaikes rauhas sai mutustella, ennen ku alko seuraava osio Nooraa ja Valtteria...
Kuva: Tommy Larvi
Noorana Nooran paikalla nooraili Katariina Myller. Olen nähnyt ja kuullut häntä ja en lakkaa ihmettelemästä, miten pitkiä reploja voi joku vetää hengästymättä, silti niin hyvin artikuloiden, että ihan jokainen sana tulee kuulluksi viimeistä kirjainta myöten. Itse katsojana jo on ihan pienissä täissä, miten se selviää, mutta helposti!
Sitten oli taas tauko ja saimme pääruuan. Se oli HIRVEEtä!!! Siis ikinä en oo niin maukasta ja mureeta hirveä syönyt. Saimme kuulla, että se oli tarjoilijan isän kaatama hirvi Muurikkalasta. Lautasella oli myös jäkälää - siis jäkälää, jota en suin surmin olisi edes kuvitellut syöväni, mutta nyt söin ja rapsakkaa oli. Siis, kun nautimme viimeisen päälle lähiruokaa Kymenlaakso Menú:n hengessä.
Kuva: Olli Sarpo
Sitten taas Nooran ja Valtterin tarina jatkui. Melkoinen pariskunta. Noora oli minusta astetta fiksumpi nainen, koska ei nalkuttanut, vaan osasi esittää asiansa ja toiveensa niin, että ne kuullostivat todella älykkäiltä, ettei jopa hieman laskelmoiduilta. Valtteri oli kiltti mies, joka tekee niin kuin Noora toivoo, koska Noora on hänen mielestään niin ihana. Huumoria piisasi ja miten replikointi sujuu hammasharja suussa, niin se on vain nähtävä. Kelläpä ei olisi ollut parisuhdetta, niin tässäpä kivaa vertaistukea!!!
Kun esitys päättyi, meille tarjoiltiin vielä jälkiruoka. Olin, että ei hemmetti, ei uppoo, kun en ole koskaan juurikaan jälkiruuasta piitannut, mutta nyt tuli sitten piirua verran extrampi jälkkäri!
Kuva: Olli Sarpo
Jälkiruokalautasella oli jos vaikka mitä: Jäätelöä, mikä oli siellä tehtyä, mantelileivos (oli muuten lämmin ja suli suussa), lakumoussea ja ihan vaikka mitä. Laskin, että olisko 10 erilaista makua ollut aseteltu asetille! Meni kaikki!!!!
Ihan ehdottomasti suosittelemme tätä, kesäteatteria upeassa miljöössä, aivan mahtavaa kohtelua, herkullista ruokaa ja se huisin hauska esitys. Niin jä hyvä mieli, että sillä elää pitkään.
Ravintola Olkihattu
PS. Haminasta 27 km Vaalimaalle päin ja sit vasemmalle Säkäjärventielle ja VOILÀ! Ette pety!
Kini Laine
