Vinksahtanutta klassista. Toppatakkiin puettua aristokratiaa. Carl Knifin seitsemälle tanssijalle ja joukolle esineistöä koreografioima Kaksivärinen fuuga on jo käynnistynyt kun yleisö saapuu katsomoon. Näyttämöllä lämmitellään mikkitelineen kanssa, tunnelma muistuttaa klassista konserttia, jossa orkesteri virittelee soittimia montussaan. Alku on levollista, kutsuvaa, tanssijat johdattelevat teoksen taikapiiriin hienovaraisesti, esitellen nyansseja, joista teos rakentuu.
Jyrki Kasper, Pekka Louhio, Anna Stenberg ja Jonna Aaltonen. Kuva: Yoshi_Omori
Teoksessa on niukahko lavastus ja muutamia elementtejä, kuten tasollisia suunnikkaita – pöytiä? käytetään niin esteinä, siltoina, tunneleina kuin korotettuina esiintymislavoinakin. Leikkisään sävyyn, uhmaten näkyviä ulottuvuuksia ja hyödyntäen eri tapoja olla suhteessa elementtiin. Tanssijat ryömivät, kierivät, kurottuvat ja loikkivat. Sama tapahtuu suhteessa katsomon ensimmäiseen riviin, jonka tanssijat ottavat haltuunsa, katsoen muiden tanssijoiden esitystä jataputtaen. Katsomon käyttö ei ole toki mitään uutta, mutta Fuugassa se on vaivatonta ja luontevaa. Samoin kuin näyttämölle tulot ja näyttämöltä poistumiset, siirtymiset luovat vaikutelman, että jotain tapahtui jo hetki ennen kuin mitään varsinaisesti näkyy. Tila otetaan haltuun kokonaisvaltaisestivahvistaen illuusiota ja intensiteettiä. Teos voisi sopia myös isommille näyttämöille.
Koreografin mukaan teoksessa on kolme tasoa; yksityinen, reaaliaikainen ja illuusio. Näitä erotellaan mm. puvustuksen ja musiikin avulla. Äänisuunnittelija Janne Hast onkin ollut merkittävässä roolissa teoksen lopputuloksessa. Pianomusiikki ei kahlehdi vaan tarjoaa perusteeman, jonka pohjalta syntyy variointia ja uusia ideoita. Yhteistyö näkyy myös tanssijoiden työskentelyssä. Knif rakentaa teostensa koreografiat ja kohtaukset improvisaation ja liiketehtävien avulla. Jokaisella tanssijalla on erotettavissa oma liikelaatu ja persoonallinen ote, mutta tarkkuus ja harmonia ovat läsnä joka hetki. Tanssitaan sooloja, duettoja ja trioja, otetaan mittaa, kuunnellaan, peilataan, suojataan ja estetään. Liikemateriaali on runsasta, vivahteikasta ja monisävyistä.
Toppatakit saavat uusia merkityksiä ja käyttötapoja, hienostuneisuuden katoamatta. Samettiset sysimustat hahmot irrottavat viimeistään ajattelun arjesta ja luovat kontrastia, mieleeni nousevat Jungin arkkityypit, varsinkin silloin kun tanssijat ovat suhteessa hahmoihin kuin varjoina. Mitä kaikkea olen, mitä minusta näet, mitä voisin olla. Näyttämöllä luotetaan kuitenkin vahvasti liikkeeseen, vaikka mitä erilaisimmat esineet kulkeutuvat tanssijoiden mukana, ne ovat kehollista jatkumoa ja kaikille löytyy käyttötarkoitus.
Teos on samaan aikaan sekä ylevä että arkinen, kepeä ja syvään sukeltava. Erilaisten laatujen dialogi on arvostavaa ja kohteliasta, haasteita asetetaan diplomaattisesti. Koreografiset sekä näyttämölliset ratkaisut ovat odottamattomia ja kekseliäitä, jopa humoristisia. Kokemus on virkistävä, teos jättää jäljen sekä mieleen että kehoon.
Mervi Leivo
Kaksivärinen fuuga
Koreografia: Carl Knif
Tanssi: Jonna Aaltonen, Jyrki Kasper, Pekka Louhio, Heidi Naakka, Mikko Paloniemi, Anna
Stenberg, Eero Vesterinen
Lavastus ja valosuunnittelu: William Iles
Äänisuunnittelu: Janne Hast
Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila
Kuvat: Yoshi Omori
Kuvankäsittely: Marko Mäkinen
Tuotanto: Carl Knif Company & Helsingin Kaupunginteatteri
Ensi-ilta: 12.10.2020 studio Pasilassa
Muut esitykset: 26.10., 2.11., 3.11
