Taidekeskus Kortteli2 avautui maaliskuussa entisen Kauppakeskus Linnan tiloissa. Graffitia tutkiva avajaisnäyttely “Äiti kielsi, mut ei me kuunneltu” ehti kahdeksana aukiolopäivänään kerätä paljon positiivista palautetta ja noin 3000 kävijää. Koronakriisi aiheutti ennenaikaisen sulkeutumisen, mutta nyt ovet avautuvat jälleen.
Kuvassa on lähijuna, jossa on maalattuna punaisia graffiteja. Juna on harmaan soran päällä näyttelytilassa. Kuva: Kortteli2
Kortteli2-taidekeskuksen aukioloaikaa on poikkeustilanteesta johtuen jatkettu kahdella kuukaudella aina lokakuun loppuun saakka. Tiistaina uudelleen aukeava “Äiti kielsi, mut ei me kuunneltu” on nähtävissä pidennetyllä näyttelyajalla 2.–30.6.
Myöhemmin kesällä nähdään ARS Hämeen "Kohtuus – Yhteys – Tasa-arvo"- sekä Hämeenlinnan taiteilijaseuran "La Différance – Toiseus" -kesänäyttelyt. Kesäkuun lopulla avautuvassa Hämeenlinnan taidemuseon "Kummajaiset"-näyttelyssä nähdään neljäsluokkalaisten tulkintoja Tommi Toijan "Muukalaiset"-installaatiosta.
Syksyn ohjelmassa on syyskuussa avautuva 36nollan näyttely. Loppusyksyn sisällöt ovat vielä keskustelun alla.
Kim Somervuoren teoksia. Kuva: Ilkka Vuorinen
“Äiti kielsi, mut ei me kuunneltu”
Immersiivinen, kaikilla aisteilla koettava näyttelykokonaisuus raottaa verhoa maailmaan, joka on useimmille kovin vieras. Urbaanit teemat yhdistävät tilakohtaisia installaatioita, joissa on koettavissa käsiteltävän aiheen adrenaliini, ratapihojen hämyisyys sekä gallerioista tutumpi valoisuus.
Graffitinäyttelyitä on toki tehty ennenkin, mutta “Äiti kielsi, mut ei me kuunneltu” lähestyy aihetta selkeästi uudenlaisesta näkökulmasta. ”Näyttely on koettava kaikilla aisteilla. Kävelkää niillä ratakivillä – niiden ääni ja tunne jalkojen alla on tärkeä osa kokemusta”, kehottaa hankkeen toteuttaneen Upeart-kollektiivin taiteellinen johtaja Jorgos Fanaris suu virneessä.
Uniikin näkökulman lisäksi konseptista tekee kiehtovan myös graffitin mutkikas suhde museo- ja galleriatiloihin: graffiti kontrolloidussa ympäristössä on paradoksi. Säännöistä piittaamattoman taiteenlajin tuominen kontrolloituun tilaan on ollut mielenkiintoinen haaste.
Installaatioista ja galleriatilan teoksista on vastannut joukko kotimaisia ja kansainvälisiä taiteilijoita: Kim Somervuori, Konsta Ojala, Marina Zumi (ARG), Mikko Paakkonen, Wow123 (GER), Aku Aalto, Jani Hänninen, J-P Köykkä, Teemu Mäenpää ja kaksi anonyymia taiteilijaryhmää
