Hämeenlinnan taidemuseossa on Berndt Lindholmin (1841-1914) taiteen näyttely Polkuja maisemaan. Nimi on laina dosentti, taidehistorioitsija Teppo Jokisen näyttelykirjasta Berndt Lindholm Polkuja maisemaan, joka on uutinen itsessään, sillä Lindholm on varsin tuntematon henkilönä tunnettuudestaan huolimatta.
Lindholm-näyttely on loistava jatke Hämeenlinnan vanhojen mestarien näyttelysarjassa. Vuonna 2017 oli Werner Hombergin näyttely ja vuonna 2020 Hjalmar Munsterhjelmin.
Berndt Lindholm: Ilta metsässä 1892–93 öljy kankaalle. Viipuri-säätiö, Hämeenlinnan taidemuseo. Kuva: Hämeenlinnan taidemuseo
Teppo Jokisen teos Polkuja taiteeseen on tosi kiva luettava: teoksesta kenen tahansa lukijan on helppo hypätä taiteen rattaille ja perehtyä samalla 1800-luvun suomalaiseen kuvataiteeseen. Kiinnostavaa on Berndt Lindholmin kouluaika Porvoossa, jossa hän tutustui Runebergin poikiin, myös Walter Runebergiin. Mielikuvitustaan voi lennättää ajatukseen, tunsivatko he hyvinkin toisensa?
Tässä Jokisen teoksessa ei ole vielä Ruotsissa olevien maalausten luetteloa, mutta luvassa on, että se tulee.
Lindholm on jäänyt vähän mystiseksi henkilöksi, mutta kirjasta selviää, että hän oli suomalainen kosmopoliitti ja suomalaisuuden lähettiläs. Jokinen herätteleekin Lindholmin persoonan yhdeksi aikansa vaikuttajaksi ja eturivin taiteilijaksi, vaikka tämä päivä ei häntä tunne samalla tavalla kuin esimerkiksi Edelfeltiä.
Lindholm maalasi Pariisissa ja myöhemmässä kotikaupungissaan Göteborgissa. Düsseldorf oli piirustus- ja maalarikoulun opinahjo, kuten monella hänen aikalaisellaan. Tämän voi tunnistaa hänen teoksistaan.
Impressionistinen ei-impressionisti
Lindholm kuvasi vesiä, kallioita, puita, polkuja, luontoa. Hänen työskentelytapaansa voisi pitää impressionistisena, mutta Jokinen toteaa, että Lindholm ei ollut impressionisti, vaikka olikin valöörimaalari.
Lindholm maalasi luonnossa, mutta teokset eivät ole suoraan autenttisia kuvauksia, vaan yhdistelmiä, kollaaseja, jotka maalattiin ateljeessa. Lindholmilaisessa maisemassa on usein ”täytehahmoja”, kuten ihminen tai vene, ihmisen jättämä jälki. Hahmojen joukossa on myös taiteilijan puoliso Karoliina silloin tällöin.
Jokisen teos lähettää katsojan taidemaalari Lindholmin jäljille ja innostaa katsomaan jotenkin tuttuja maisemia uusin silmin. Sanotaanko, että lavea maisema alkaa kulkea katsojan mukana. Vähän näitä teoksia on päässyt näkemään, totta, sillä valtaosa Lindholmin töistä on yleisön ulottumattomissa. Siksi Hämeenlinnan näyttely onkin tärkeä.
Kiehtovaa on, että Lindholm maalasi luonnossa kuten impressionistit, mutta hän rakensi maisemansa ateljeessa, eivätkä teokset usein ole tarkkoja kuvauksia, vaan paremminkin kollaaseja. Metsäiset maisemat ovat satumaisia, ihmisen tekemiä. Keskeistä Lindholmin tuotannossa valööri, joka poikkesi aikanaan siitä, mitä ihmiset ajattelivat maiseman olevan. Värit eivät olleet aitoja, vaan vähän sumuisia. 1880-luvulla värit kirkastuivat maisemiin.
Göteborgin taidemuseon intendentti oli taitava.
Teppo Jokinen on kartoittanut Berndt Lindholmin paikan taiteessa. Vaikka Lindholm oli kosmopoliitti, hän oli myös pragmaattinen patriootti, Suomi-kuvan tekijä. Järnefeltien, Gallén-Kallelan ja aikalaisten joukkoon niveltyi myös Lindholm, satumaisen taitava maalari.
Vuonna 1885 oli Ritarihuoneella 10-vuotiskatselmus, josta tsaari osti Lindholmin kaksi taulua. Näin ne jäivät Suomeen.
Kuvassa Berndt Lindholmin teos Metsänsisusta, aihe Laajasalosta vuodelta 1886.
Näyttelyn kuratoija Tanja Pääskynen.
Teppo Jokinen: Berndt Lindholm Polkuja maisemaan, Parvs 2029
Näyttely on avoinna 17.9.2023 saakka. https://www.hameenlinnantaidemuseo.fi/
Anja Kuoppa
