Idän pikajunan arvoitus

Ensi-iltapäivä oli mitä ihanin kesäpäivä, jota vietin tyttäreni seurassa. Olimme saapuneet Suomenlinnaan ajoissa, jotta ehtisimme nauttia saaren kauneudesta ja kävimme toki siemaisemassa Suomenlinnan panimon herkkuolutta...

Jännittyneinä odotimme, että pääsemme esitykseen. Tällä kertaa oli sellainen poikkeus, että menimme sisään oikeanpuoleisista ovista, kun aiemmin ollaan menty vasemmanpuoleisista. No, sehän selvisi pian, miksi meidän jono oli lyhyempi - hahaa, onpa kohta, missä on melkoisesti kummarruttava, melkein kontattava, että pääsee perille. Niinpä hyvinkin notkeina pääsimme katsomoon ja eturiviin (maksoi mitä maksoi). Tässä kohtaa on heti mainittava, että ne ihanat viltit (ei Ikeaa) siellä odottivat ja jo pelkkä niiden näkeminen lämmitti.

Joka kerta on jännittävää nähdä, millainen on lavastus, miten hieno estradi on tehty ja taas oli todella upea. Juna, niinpä tietenkin. Vaan siitä en kerro enempää, koska se on nähtävä. Lavastuksen takana on Janne Siltavuori.

Näytelmä alkoi heti sillä, että olimme Istanbulissa ja juna oli lähdössä. Matkustajia alkoi saapua ja yksi heistä oli Hercule Poirot, jonka oli päästävä mukaan, mutta juna oli täynnä! Junassa oli kuitenkin Monsieur Bouc, joka on junayhtiön johtajia ja luovutti oman hyttinsä Poirot'lle. Hienoa!
Kristo Salminen tekee loistavan roolin ollen niin Poirot kuin vain olla ja saattaa. Kun hän käveli siitä eturivin ohitse ja hänen laukkunsa osui polveeni, ajattelin, etten pese housujani koskaan.

Toni Wahlström tärisee Monsieur Bouc'na niin, että se on kerrassaan hauskaa. Juuri niin, että ollaan tärkeätä johtajaa ja samalla Poirot'n apuna, heh, no niin hän varmaan itse kuvittelee.

Ja kyllä, se oli niin riemastuttavaa, kun hän toisinaan hermostui, keräsi itsensä ja taas jatkettiin.

Mitä tulee sitten muihin matkustajiin, niin Ruhtinatar Dragomiroff oli kertakaikkiaan järisyttävä. Sara Paavolainen tekee roolin, mistä häntä ei juurikaan tunnista. Hän on niin hyvin roolissaan, että vasta loppukumarruksissa näkee hänen oman hymynsä. Olin aivan hämmentynyt siitä, miten voi olla niin upea! Ihan sellainen kunniamaininta tässä näin!

Rouva Hubbard, varsinainen primadonna, joka laulaa ja näyttelee ja sanoo lähes aina sen viimeisen sana. Minna Suuronen, nyt pitää taputtaa! Huikea rooli, joka korostui entisestään, kun näin hänet ohimennen paluulautalla. Ei mitään merkkiä enää siitä, mitä oli juuri äsken ollut.

Greta Ohlsson on lähetystyöntekijä, syvästi uskovainen ja miten Helena Vierikko on häneen osaansa täysin uppoutunut, lähentelee jo ihan hysteeristä hurmosta. Olin otettu.
Herra Ratchett'n (nilkki) sihteerinä tai minä lieneekin oli Hector MacQueen, ja sitä roolia tähditti Joel Hirvonen, eikä ollenkaan hullummin.

Jari Virman tekee kaksoisroolin ollen ensin Samuel Ratchett ja sittemmin Eversti Arbuthnot, joka taas huolimatta asemastaan, on suhteessa Mary Debenham'n kanssa. Maryna mahtavasti hermoilee Asta Sveholm (sukuvika, kun suksi luistaa).

Jokainen oli niin loistava, koko sakki veti koko arvoituksen sellaisella meiningillä, että meni tovi aikaa, että selvisin takaisin arkeen. Koko mahtava esitys oli niin loppuun asti hiottu, että miten sitä oli ilo katsella, miten siitä jäi pitkä viipyilevä jälkimaku. Uppouduin täysin koko esitykseen, etten huomannut ajan kulua, lähes hypnoottisena seurasin, kuinka edessäni tapahtui kaikkea, murha ja sen selvitys.

Kuka oli murhaaja?
Ihan käsi sydämellä suosittelen, ottaakaa aikaa, ottakaa itseänne niskasta kiinni ja menkää katsomaan kesän huikein arvoitus. Niin ja hei, näytelmä ei ole ollenkaan niin vakava, kuin voisi olettaa, sillä kyllä - siinä on ripaus huumoriakin, ihan sopivasti mausteena.

Niin ja miten toimi kaikki! Kyllä todella huomaa, että kaikki on loppuun asti hiottu, kun liput, anniskelut ja tiedotus toimi, puhumattakaan odottamattomista tilanteista. Kiitos !

Kuvat: Mitro Härkönen