Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 08.09.2019

Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita – arkeologiaa nuorisolle

Ilari Aalto ja Elina Helkala ovat tehneet jälleen arkeologiaa ja Suomen muinaisuutta tunnetuksi. Atenan kustantama Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita ilmestyi kesällä, sopivasti koulujen alkuun.

 

 

 

Kuvassa on osa kirjankannesta ja sinä lukee punaisilla isoilla kirjaimilla jatulintarhoja ja hiidenkiukaita.  Tausta on vihertävän keltainen ja tekstien yläpuolella on sininen hirven pään kuva.  Ja -sanan vieressä on molemmin puolin siniset miekan kärjet.

Kuvassa osa kirjan kannesta.  Kuva: Anja Kuoppa

 

Kirja on siis kohdennettu nuorille ja se on oikea oppikirja, jossa arkeologian ja muinaisuuden maailmaa tarkastellaan laajasti. Parasta on, että myös ei-arkeologi nauttii kirjasta, sillä sisältö on hyvin rakennettu ja kirjoitettu lukijaa kunnioittaen. Teksti puhuttelee nuorta ja vanhaa.

Ilari Aalto ja Elina Helkala ovat selvästi ottaneet tehtäväkseen muinaisuuden esittelemisen, siis sen, miten muinaisuus löytyy ja millaisia jälkiä siitä on nähtävillä. Kuvitus on osa tärkeä osa ”maallistamista”. Niin on myös tässä teoksessa, sillä Elina Helkalan kauniit piirrokset luovat mielikuvitusta kutkuttavan tunnelman ja ne todentavat menneisyyttä niin hyvin kuin sitä voi todentaa.

Aika on ihmeellinen asia, ja sen hahmottaminen näillä lukemilla, siis tuhansissa vuosissa on temppu itsessään. Kun arkeologi surffaa nuorakeramiikassa, vasarakirveskulttuurissa, kivikaudessa, pronssikaudessa ja niin edelleen sujuvasti, maallikon pitää aina miettiä, missä kohdassa aikajanaa ollaan. Tässä kirjassa on huomioitu ajanhampaan matka, ja lukijan on helppo seurata mitä oli milläkin aikakaudella.

 

Kuvassa on nuorimies sivuttain ulkohuoneessa istumassa kakalla tumman ruskealla puuistuimella ja takana on vaalean ruskea lautaseinä.  Pojalla on  vihreä pusakka ja keltaiset housut sekä päässä puhaninen lippalakki.  Ulkohuoneen oven takana näkyy pystykorva, joka on hypännyt jaloilleen ja haukkuu.

Kirjan kuva, jossa henkilö ulkohuoneessa kakalla.  Kuva kirjasta: Anja Kuoppa

 

Aika kattaa noin 11 000 vuotta. Kirja alkaa historiallisesta ajasta ja takenee kivikauteen. Vastauksia löytyy moneen kysymykseen, kuten esimerkiksi mitä syötiin, miten asuttiin, mitkä kotieläimiä oli… Kun lukee koko kirjan, hahmottaa hyvin, mistä arkeologiassa on itse asiassa kyse. Ja miten sen avulla luodataan menneisyyttä.

Kun kyse on nuorista, jo historiaa lukeneista, kirja on todella hyvä matkaseura. Joskus ihmettelee, miten vähän itse asiassa historiassa on asiaa arkisista toimista ja ihmisten konkreettisista elinympäristöistä. Suuret sodat, valloitukset, talous ja yhteiskuntarakenteet ruoditaan kyllä, mutta historian elävöittäminen asiatasolla on vähäistä suhteessa tietomassaan. (Historialliset romaanit ovat tietysti oma lukunsa.)

 

Kuvassa on ensimmäinen suomalainen talo.  Siinä on läpileikkaus talosta, jossa on katto vaaleana.  Sisäosaa kuvataan harmaalla ja on pylväät seiniä kuvaamassa. Vasemmalla on maalattialla nainen polttamassa nuotiota.  Seuraavassa tilassa nukutaan ja kahdessa seuraavassa on karjaa.

Suomen ensimmäinen talo, pronssikauden pitkätalo. Kuva kirjasta: Anja Kuoppa

 

Aalto ja Helkala ovat ottaneet haasteen vastaan ja elävöittäneet historiaa asiapohjaisesti. Tietysti, kun mennään tuhat vuotta taaksepäin, rajoituksia riittää. Arkeologian kiinnostavuus onkin tässä: MITÄ voidaan löytää. Tämä oppikirja vastaa aivan hyvin kysymyksiin. Hienoa on, että mukana on tietoja myös lasten tekemistä löydöistä, jotka ovatkin olleet tärkeitä. Kiinnostava kysymys voi olla, löytyisikö tietoja ja löytöjä lapsiin liittyvistä jäljistä yhden kirjan verran? (Tunnustan, että en tiedä.)

Kiitos riittävän kattavasta arkeologisesta sanastosta, jonka avulla moni muukin teksti avautuu. Mutta tärkeintä on, että Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita selittää suomalaista menneisyyttä. Kirja on mainio nuoren arkeologin käsikirja ja innoittaja.

 

Anja Kuoppa

 

Atena, 2019

Teksti Ilari Aalto

Kuvat Elina Helkala

Ulkoasu Ville Lähteenmäki