Tätäkin esitystä mie niin odotin....
Joki jää - Pohjoinen Kymenlaakso kahel nakil. Olin ihan sydän avoinna, mitä sieltä tulee ja tulihan sieltä.
Sieltä tuli Pohjoinen Kymenlaakso kahel nakil, mie niin haistoin sen, mie niin maistoin sen ja miten mie tunsin sen. Kaikki peliin, jota pelataan, viimeinen ottelu.
Kuva: Heidi Koskinen-Järvisalo
Kuusankosken teatterin viimeinen ensi-ilta, kiitos vaan fucking kotikaupunkini Kouvola, että saattoitte tämän tehdä, että pitkäikäisin teatteri piti ajaa alas. Noh, en siitä sen enempää, mutta miten oli ilo ja siunaus nähdä niin monta Kuusankosken teatterin näyttelijää estraadilla ja kuinka sain nauttia, miten jokainen oli kortensa kekoon kantanut. Se "keko" oli aivan mahtava, nautittava paketti, mikä nosti kaikki mahdolliset tunteet pintaan.
Kuva: Heidi Koskinen-Järvisalo
Teatterinjohtaja Eeki Kuusaalt, Karoliina Eklund-Vuorela oli niin sydänverellä loihtinut kässärin ja ohjannut sen, että hän ja koko Kuusaan teatterin näyttelijäkaarti otti yleisön haltuun koko ajan, alusta loppuun asti. Koko tunteiden kirjo käytiin läpi, miten nauratti, mutta miten kihosi vesi silmiin. Kuinka ihastutti, kuinka vihastutti.
Kuva: Heidi koskinen-Järvisalo
Kaikki se vuosien yhteistyö, nuorten ja vanhempien kanssa, miten moni on sieltä löytänyt toisen kodin... Siellä "meni nuoret sekä vanhat samanlailla, sellaista ei vauhtia o nähty näillä mailla", niin tässäkin esityksessä ja se oli aika lailla herkistävää.
Joki jää - se on sellainen esitys, että toivoin kaiken aikaa, ettei vaan tulisi väliaikaa, ettei vaan loppuisi. Haluaisin niin vielä nauttia, mutta tuli se väliaika ja tuli se hetki, kun esitys oli ohi.
Voisin tietysti käydä vielä uudestaan katsomassa, mutta en usko, että pystyisin siihen viimeiseen esitykseen.
Kiitos - Kuusankosken teatteri - olette antaneet minulle niin paljon!!!
Kini Laine
