Mikä on totuus Sammosta? Finlandia-palkittu kirjailija Juha Hurme sukeltaa uusimmassa teoksessaan syvälle itämerensuomalaiseen mytologiaan ja kansallista identiteettiään etsivän Suomen historiaan.
Kuva: SKS
Sammon selittäminen on Suomessa ollut kansallislaji jo ainakin 190 vuotta, Lönnrotin ensimmäisen Kalevalan ajoista alkaen. Mutta mikä on tämä erikoinen ja tarkkoja määritelmiä kaihtava, herkästi murusiksi hajoava ikiliikkuja ja onnen epäluotettava takaaja? Finlandia-palkittu kirjailija Juha Hurme kertoo uudessa teoksessaan sammon ja sen selittämisen suurenmoisen historian tarkasti ja oivaltavasti, ihmevärkin kivikautisia juuria myöten.
Itämerensuomalaiselle runoudelle sampo on ollut mystinen keskus ja ehtymätön energialähde. Mikael Agricola tiesi jo vuonna 1551 kertoa sampomyytin keskeisistä päähenkilöistä Väinämöisestä ja Ilmarisesta, ja Elias Lönnrot rakensi Kalevalansa kihelmöivän jännittävän samposeikkailun varaan.
”Itämerensuomalaisten myyteissä maailma syntyy, kun vesilintu kiertelee valtavan alkumeren yllä, löytää vihdoin mättään ja munii siihen munansa. Myrsky vierittää munat mereen, ne särkyvät ja niiden osista syntyy ihmiselämällekin soveliaan maailman rakenteet. Rytmisen ja muistia tukevan runolaulun keinoin myytit kulkivat suullisena perinteenä sukupolvelta toiselle säilyttäen, muunnellen ja muuttuen.
Jossain vaiheessa mytologiaan liittyi tarina merkillisestä oliosta, joka myöhemmin tunnetaan nimellä sampo. Tämä tekemällä (takomalla) tehty voimaolio asettuu ihmisen ja luonnon väliin ja sen uskotaan parantavan elämisen mahdollisuuksia kovissa, armottomissa olosuhteissa.
Tästä vaikeasti määriteltävästä ja lukuisilla eri tavoilla suullisessa, sitkeässä perinteessä sukkuloineesta ihmeoliosta kehittyi 1800-luvulla jälkeen kristillisen ajanlaskun alun Itämeren pohjoispuolisessa Suomen autonomisessa suuriruhtinaskunnassa kansallinen symboli, poliittinen voima. Itsenäisessä Suomen tasavallassa se on jatkanut voittokulkuaan.”
Runonlaulajien vanhoja tarinoita sammosta on eri aikoina tulkittu tarinoina Suomesta. Joillekin kansallisromanttisille haaveilijoille sammon takominen oli kansakunnan rakentamisen symboli, toiset taas jäljittivät sen juuria syvälle muinaisten kulttuurien mytologiaan. Taiteilijoita sammon arvoitus on kiehtonut aina. Pohjolan myyttinen graal ei kuitenkaan päästä etsijöitään helpolla.
Sammon tarinaa ei tietenkään voi kertoa puhumatta Elias Lönnrotista. Juha Hurme ottaa osaa ajankohtaiseen Lönnrotiin liittyvään kolonialismikeskusteluun seuraavasti:
"Nerokas monitieteilijä Elias Lönnrot luuli, että maapallon ikä on 6000 vuotta ja että muinaisrunot kertovat Vienanmeren etelärannikolla esikristillisellä ajalla sijainneesta suomalaisesta korkeakulttuurista. Kalevala on looginen tulos näistä virheellisistä lähtökohdista, jotka oikeuttivat myös vienankarjalaisen suullisen perinteen kaappaamisen ’Suomen kansan’ omaisuudeksi" Hurme kuvailee.
Juha Hurme (s. 1959) on kirjailija ja teatteriohjaaja, jonka romaani Niemi (Teos 2017) on palkittu kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla. Hurmeen kirjalliseen tuotantoon lukeutuvat myös mm. Tiu tau tilhi (Teos 2022) ja Kenen Kalevala? (SKS Kirjat 2023).
