Syksyn pimenevään iltaan Juurihoito, mikäs sen mukavampaa. Miika Nousiaisen kirjoittaman kirjan pohjalta Aleksis Meaney'n dramatisointi ja Kimmo Lavasteen ohjaamana tämä Juurihoito on juuri oikeanlaista hoitoa tällaisena aikana, kun yleisö seurasi esitystä maskit kasvoillaan.
Minulla oli jo käsitys siitä, mikä on Juurihoidon juoni, sillä olinhan lukenut kirjan jo aikapäiviä sitten ja käynyt jopa Kansallisteatterissa katsomassa yhden hoidon. Oli siis suorastaan kutkuttavaa nähdä, kuinka se tällä kertaa minulle tarjoiltaisiin.
Pekka Kirnuvaaralla koskee hammasta ja hän on menossa hammaslääkäriin. Jarmo Pilli on vakuuttava Pekan roolissa, joka on nuori mies, jolla on perhe ja lapsia tai siis perheyhtälö oli hiukan vaiheessa, kun tilanne oli vähän muuttunut. Hän kipuilee muutakin kuin hammasta. Jarmo Pilli suoriutuu osastaan hengästyttävästi, sillä replat ovat pitkiä ja jos pari takkua oli joukossa, niin se meni ensi-illan piikkiin ja sen sai anteeksi. Niin hienosti
Ilman sen kummempia spoilauksia, niin heti käy selväksi tai ei nyt ihan heti, mutta hammaslääkärillä on sama sukunimi, Kirnuvaara, Esko Kirnuvaara. Timo Hopponen on roolissaan niin luonteva, että voisi kuvitella hänen hypänneen osaansa suoraan ammattiteatterista tai jostain hammasklinikalta. Esko Kirnuvaara on uponnut siihen, että maailmassa ei voi olla mitään tärkeämpää kuin hammaslääketiede. Pitkin hampain hän suostuu myöntämään sukulaisuussuhteen ja sitten he yhdessä lähtevät etsimään isää, joka on kadonnut heiltä molemmilta.
Sisaruksia tulee vastaan matkalla ihan muutama. Ruotsista löytyi Sari, jonka rääväsuisen roolin Elli Harju ottaa niin haltuun, ettei voi kuin hämmästellä ja nauraa. Sarilla on elämä suhteellisen värikästä, on ollut miehiä ja on lapsia ja kokemuksia.
Kun Esko ja Pekka ottavat sitten Sarin mukaan matkalle isää etsimään, niin kaikenlaista tulee vastaan, kun matkataan Thaimaahan ja lopulta Australiaan.
Kaikki upeat sivuroolit, joita piisaa, ovat Jaana Kuritun, Ninni Partasen, Mirva Luoman, Minna Sipisen, Timo Kuritun ja Jorma Liukkosen harteilla.
He kaikki olivat varsinaisen näytön paikassa, koska jokaisella oli 2-5 roolia.
Ninni Partanen oli selväsanainen replikoija, joka osaisi vuorosanansa varmaan unissaankin.
Mirva Luoma oli kyllä äitien äiti, puhumattakaan hammashoitajasta, joka sulatti jopa Esko Kirnuvaaran.
Minna Sipinen arvokkaasti rouva Stenius ja miten rempsakka Lieksan serkku.
Jaana Kurittu Pekan ex-vaimona, mutta niin monena muuna, että välillä joutui ihan tarkistamaan, että kuka kukin on. Miten se ulkomaan kieli taittuikin ja tyyli, ihan vaan makuultaan.
Jorma Liukkonen ajoi taksia ja veti siinä sivussa pari muutakin roolia ihan kuin hihasta.
Timo Kurittu sai lopussa enemmän sijaa, kun oli sisarusten setä, joka kertoo kaiken. Joskin sitä ennen oli jo piipahtanut estraadilla parissa muussa roolissa.
Lavastus oli toimiva ja puvustus, noniin, se oli ihan juuri niin kuin olla pitää ja sen takana on Seija Kiuru-Lavaste.
Tykkäsin siis ihan hirmu paljon koko näytelmästä. Nautin siitä, että sain olla teatterissa seuraamassa, miten harrastajateatteri voi esittää niin valmista näytelmää. Toki tiesin sen jo etukäteen, etten pety. Vedän lipun salkoon Anjalankosken teatterilaisille ja tanssin sen ympärillä hulabaloota, että teatteri saisi jatkaa.
Niin, ja minulla oli avecina ystävä, joka ei juurikaan teatterissa käy, mutta tykkäsi!
Uskon, että sinäkin tykkäät!
