Kaakon Kamarimusiikin viimeisen päivän täyttivät historiallisen Harjun hovin salissa virtuoottinen konsertti, puistotapauhtumat vaunuparaateineen ja poniajeluineen, historiallisten henkilöiden tapaaminen ja suomipopin puistokonsertti. Taiteellinen johtaja Jukka Merjanen on tyytyväinen kehityksestä vakiintuneeksi tapahtumaksi.
Maria Krykov, kontrabasso ja Tuomas Turriago, piano. Seinällä on Signe Branderin ottama valokuva Harjun hovin alueesta vuonna 1912. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Viimeisen Kaakon Kamarimusiikin päivän tapahtumat perjantaina 6.7. oli keskitetty Harjun hoviin ja samalla vietettiin kolmatta Kamarimusiikkia kyliin -päivää. Iltapäivän konserttin aloitti kamarimusiikillisen kesäisen keveästi Tuomas Turriagon tulkitsema Robert Schumannin Arabeski ja sitä seurasi suorastaan hauska Giovanni Bottesinin Introduzione e Gavotte. Maria Krykovin kontrabasson käsittelyä oli ilo seurata ja soitin pääsi oikeuksiinsa. César Frankin sonaatti A-duuri sellolle ja pianolle nostatti Tuomas Ylisen sellon juoksutukset aikamoiseen menoon erityisesti recitativo/fantasia -osassa.
Konserttiin toi mielenkiintoisen säväyksen Fazil Sayn musiikillinen matka neljään turkkilaiseen kaupunkiin ja sai mielen vaeltelemaan basaareissa ja laivamatkoilla tms. oman mielen mukaan. Fazil Say on vuonna 1970 syntynyt säveltäjä ja teos sävelletty 2000-luvun alussa. Lopussa hypättiin vaudikkaasti jazzin tunnelmiin, yllätys sekin! Petteri Iivonen kruunasi konsertin Maurice Ravelin Tziganella komeasti päätösnumerona kamarimusiikilliselle osuudelle.
Suomipoppia. Lavalla vas. Ville Koponen ja Matti Koponen, viulu, Eriikka Nylund, alttoviulu ja edessä Tuomas Ylinen, sello. Takana Maria Krykov, kontrabasso ja Tuomas Turriago, piano. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Kaakon kamarimuusikot eivät suinkaan heittäytyneet vapaalle, kun musiikkilaji vaihtui suomipoppiin. Tuomas Turriagon hienot sovitukset eri vuosikymmenten populaarimusiikista kahdelle viululle, alttoviululle, sellolle ja komppina kontrabassolle sekä pianolle tuottivat uusia elämyksiä tutuista kappaleista. Cherbourgin sateenvarjot ja Ranskalaiset korot saivat uutta ilmaisua samoin kuin Kari Tapion esittämä Juna kulkee, jossa jousilla luotiin mainion junamaista tunnelmaa. Tuomas Turriagon rakkaus tangoon näkyi useana sovituksena ja vaikkapa Reijo Taipaleen aikoinaan esittämässä Kangastuksessa
Ville Koposen viulu soi monin paikoin alkuperäiskappaleiden lauluosuuksien tilalla ja tyylikäs versio kuultiin Koposelta mm. Laila Kinnusen kappaleesta Lennä mun lempeni laulu. Räväkämpää uutta oli Aki Sirkesalon Naispaholainen ja nuoren rakkauden ihanaa kesää Pave Maijasen Lähtisitkö. Yleisö kiitti runsain aplodein ja lopuksi oli yleisten kiitosten aika niin soittajille kuin järjestäjillekin.
Vaunuparaatissa oli sekä poneja että hevosia vaunuineen. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Harjun hovin 1830-luvulla olleen omistajan Fredrik Baeckmanin vaimo Maria von Etten (vas. Taina Parikka) keskustelee anoppinsa Wilhelmina Rothen (Helsi Suntio) ja tämän sisaren Emilia Wegeliuksen ( Anneli Lappalainen) kanssa 10-vuotiaan tyttärensä naittamisesta. Vanhemmat naiset ovat leskiä ja iloitsevat leskeydenä suomasta vapaudestaan. Kertomuksen oli kirjoittanut Taina Parikka ja esiintyjät olivat Haminan Hywiä Asukkaita ja esittivät oikeita historiallisia henkilöitä. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Alttoviulistit Eriikka Nylund (vas.) ja Kirsikka de Leval Jezierski tapasivat vuosien jälkeen jälleen toisensa. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Kymmenen vuoden aikana on Kaakon Kamarimusiikkiin muodostunut vakiintuneiden soittajien joukko, jotka ovat olleet useaan kertaan Virolahdella. Tuomas Ylinen on ollut mukana alusta lähtien ja mainitsee syiksi tulla uudelleen fantastisen miljöön, hyvät soittajakaverit sekä hyvän huolenpidon. Ylinen arvostaa myös Jukka Merjasen persoonallista panosta ohjelmiston tuottamisessa.
Saman tapaisesti kertoo kokemuksistaan kahdeksan vuoden aikana Tuomas Turriago. Virolahdesta on tullut rakas paikka ja seudun kauneus on tehnyt vaikutuksen. Erinomaisten muusikoiden kanssa on hiouduttu hyvin toimimaan yhdessä. Erityisen maininan saa Turriagolta paikkakunnan lämminhenkisyys, jota on mielestään koko seudulla. Vaikutuksen on myös tehnyt se lämpö ja vastaaottavuus, joka tulee yleisöltä konserteissa. Turriago kertoo aina odottavansa tuloa Kaakon Kamarimusiikkiin.
Jukka Merjanen Harjun hovin puistossa konsertin tauolla. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Taiteellinen johtaja Jukka Merjanen summaa kuluneita kymmentä vuotta siten, että aika nivoutuu ennen ja jälkeen koronavuoden 2021, jolloin konsertoitiin pelkästään ulkoilmalavalla. Samalla tuli paikka katsoa, mitä tehdään jatkossa. Tavoitteeksi tuli maltillinen, fiksu kasvu.
Kaakon Kamarimusiikki on Merjasen mielestä kasvanut vakavasti otettavaksi festivaaliksi. Idea oli kytenyt mielessään pidemmän aikaa ja kun hahmotelma oli valmis, hän otti yhteyttä kuntaan vuonna 2013. Jopa yllätyksenä tuli, että oli ollut tarvetta isommalle tapahtumalle ja miten nopeasti asiat lähtivät käyntiin. Ensimmäinen Kaakon Kamarimusiikki toteutui heinäkuussa 2014 ja nyt voidaan nähdä jo instituutiona.
Merjanen pitää tärkeänä, että on tehty Virolahtea tunnetuksi ja nostettu tietoisuutta paikkakunnasta. Halu on olla osa paikkakunnan identiteettiä. Haaveena voisi olla tilava konserttisali ja kasvattaa tapahtumaa, mutta se vaatii isompia budjetteja ja myös lisää työtä taustalla. Vahvuutena ovat nyt pienet konserttipaikat, mikä pakottaa toisaalta miettimään sisällöt sopiviksi paikkoihin.
Soittajien suhteen työskentely on kivaa, kun on ammattilaiset luottosoittajat. Tiukat harjoitusajat vaativat erinomaista osaamista. Merjanen kiittelee soittajia ja on huomannut, että Kaakon Kamarimusiikki on muodostunut suosituksi kohteeksi, jonne tullaan mielellään.
Kaakon Kamarimusiikkia voi onnitella lämpimästi onnistuneista vuosista ja toivottaa lisää menestyksen vuosikymmeniä!
Marja Jähi-Salo
