Kaksi mummoa meni mustikkaan – toinen ei mahtunut -teos on installaatio, joka toteutetaan yhteistyössä Esittävän taiteen kollektiivi Kaukasuksen, Mikkelin kaupunginorkesterin ja Mikkelin taidemuseon kanssa. Mikkelin kaupunginorkesteri soittaa teoksessa kuultavassa äänimateriaalissa, jonka on säveltänyt kaupunginorkesterin Tuukka Lehtonen. Teosta tukee Uudet klassikot -rahasto ja Mikkelin kaupungin kulttuuripalvelut.
Osa juliseesta. Kuva: Mikkeli museot
Astuessaan tilaan kokija menee mustikkaan, metsään. Tilassa on viitteellinen mustikkamätäs, jolla kokija voi levähtää ja kuunnella muun muassa mustikan DNA:ta. Pörröinen mustikkamätäs hengittää ja hyrisee ja tunne jää viipyilemään kokijan kehoon. Teoksessa kuultavaa äänimateriaalia pyörittää koodi, joka hyödyntää säädataa ja satunnaisuutta kuultavan musiikin ja luonnonäänien muokkaamisessa ja niistä syntyvän äänellisen kudoksen rakentamisessa.
Teoksen keskiössä on havainto ja kokemuksellisuus, jossa mustikka tuntuu, näkyy ja kuuluu ja mustikassa on mukava olla. Teos sopii hyvin laajalle katsojakunnalle, ja se on jo tematiikkansa puolesta kiinnostava kokemus monen ikäisille. Teos täydentyy erillisillä esityksillä, joissa esiintyy mikkeliläislähtöinen tanssitaiteilija Maija Viipuri.
Teoksen oheen valmistetaan oppimateriaalikokonaisuus, jota kokijat voivat hyödyntää ja näin syventää kokemustaan teoksesta. Oppimateriaalin valmistaa teatteripedagogi Riikka Karjalainen (TeM) ja se soveltuu käytettäväksi myös esimerkiksi metsäretkellä.
Oppimateriaali keskittyy havaintoon ja siihen, miten vaikkapa intensiivinen mustikoiden poimiminen muuttaa tapaamme katsoa: katseemme alkaa hakeutua kohti maata ja kohti varvikkoja, herkistymme hakemaan juuri tiettyä mustikanvarvun vihreää ja pieniä lehtien välistä pilkistäviä sinisiä, lähes mustia, marjoja. Tämä tapa katsoa ja havaita maailmaa ei pääty heti, kun on saanut ämpärinsä täyteen tai on poistunut metsästä, vaan jatkuu vielä hyvän tovin kotimatkan aikana – “tuolla olisi varmaan hyvä mustikkamätäs”, “pilkottaako tuolta jotain sinistä”, “pitäisikö kerätä vielä muutama?”
Tämä tietyllä tavalla triviaali havainnon muutos avataan oppimateriaalin kautta laajempaan kontekstiin: havaintokykyä voidaan harjoittaa ja omaa havaintokykyä ja -tapaa tarkastelemalla voimme oppia itsestämme ja taipumuksistamme lisää, mutta lisäksi voimme oppia toisistamme. Havaintotaipumusten ymmärtämisen kautta voimme ymmärtää toisiamme paremmin. Harva aikuinenkaan pysähtyy arjessa pohtimaan tapaansa havaita maailmaa, ja Kaksi mummoa meni mustikkaan – toinen ei mahtunut -teos antaa tähän oivan mahdollisuuden.
Teos on esillä Mikkelin taidemuseon työpajatilassa 1.8.–22.9.2024
Osoite: Maaherrankatu 18-20, kauppakeskus Akseli 2. kerros
https://mikkeli.fi/palvelut/kulttuuri-ja-kirjasto/mikkelin-kaupungin-museot/
