Kansallisbaletin tanssijat valloitti yleisönsä täydellisesti esiintyessään Vaalimaan raja-aseman läheisyydessä Zsar Outlet Villagessa perjantaina 5.7. Baletti oli mukana Kaakon Kamarimusiikin ohjelmistossa ensimmäistä kertaa. Illan konsertissa oli vahvat sävyt ja kontrabasso pääsi myös harvinaisesti soolosoittimena esiin. Vaikuttavan päätöksen päivälle tekivät jousisoittajat Bela Bartokin Divertimentossa jousille.
Joutsenlammen Valkoinen joutsen Pas de deux, Valeria Quintana ja Alfio Drago. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Lähes 700 hengen yleisön kerännyt Kansallisbaletin tanssijoiden ryhmä toi baletin lähelle yleisöä Zsar Oulet Villagen tilassa. Yleensä balettia katsotaan kauempana olevalla näyttämöllä etäällä tanssijoista. Nyt oli mahdollista nähdä tanssijat ja heidän työskentelynsä samalta tasolta läheltä. Yksi katsojista kuvasi tätä itselleen läpimurtona baletin ilmaisuun ja oli vaikuttunut sekä kauneudesta että ilmaisuvoimasta mm. Atte Kilpisen Ballet Pathetiquessa. Tila toimi mainiosti ja sitä voisi suositella Zsar Outlet Villagelle muulloinkin tapahtumapaikaksi tällaisille ja muillekin esityksille.
Ballet Pathetique ja Atte Kilpinen. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Grande Finale ja etualalla selinn Katariina Luukas, Elena Ilyana ja Valeria Quintana. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Esitetyn ohjelmiston nimi oli Baletin helmiä ja sellaisia ne todella olivat. Mukana oli klassisia baletteja kuten Genzanon kukkaisfestivaali, kaksi osaa Adolphe Adamin Merirosvoista ja tietenkin Joutsenlampea. Uutta tanssigenreä edustivat Jorma Uotisen koreografia Ballet Pathetique ja Jouko Valkaman Toisaalla Katariina Luukaksen herkkänä esityksenä. Ohjelman päätti komeasti kaikkien kahdeksan tanssijan Grande Finale.
Ilta toi Klamilan kirkossa Virolahdella pidetyssä konsertissa valoisia ja tummia hetkiä. Alussa Ilari Angervon alttoviulu ja Tuomas Turriagon piano saivat aikaan valoisan romanttishenkisen tunnelman Carl Reinecken Kolmessa fantasiakappaleessa alttoviululle ja pianolle. Kontrabasso pääsi esiin amerikkalaisen Frank Proton Sonaatissa 1963 kontrabassolle ja pianolle. Kyseinen soitin on harvinainen näin suuressa roolissa ja oli mielenkiintoista seurata Petri Mäkiharjun työskentelyä, jossa parhaimmillaan oli löydettävissä kitaramaista swingiä jazz-vaikutteisessa osassa.
Bela Bartokin Divertimentoa jousille soittamassa Jukka Merjanen (viulu, vas.), Eeva Oksala (viulu), Petteri Iivonen (viulu), Petri Koponen (viulu), Ilari Angervo (alttoviulu), Kirsikka de Leval Jezierski (alttoviulu), Samuli Peltonen (sello), Lauri Kankkunen (sello) ja Petri Mäkiharju (kontrabasso). Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Brahmsin sonaatti viululle ja pianolle Jukka Merjasen ja Liisa Malmivaaran esityksenä edusti eloisaa ja lyyristä osuutta, josta tuli siirtymä unkarilaisiin säveltäjiin. Ernö Dohnányin esikuvina olivat Franz Liszt ja Johannes Brahms ja Ruraliassa viululle ja pianolle voi kuulla mainioita muunnelmia kansanmusiikista. Kenties vaikutteita oli tullut Brahmsin unkarilaisista tansseista. Petteri Iivosen viulu soi sopivalla tempperamentilla, jota Tuomas Turriagon piano täydensi.
Konsertti-illan päätti Bela Bartokin Divertimento jousille BB 118. Kokoonpanossa oli yhdeksän jousisoittajaa ja kappaleen tunnelmat välittyivät paikoin täyteläisen rajuina, paikoin tummina ja uhkaavina. Sävellys oli tehty vuonna 1939 ja tuolloin Saksan liittolaisuus Unkarin kanssa maahan ahdistavan ilmapiirin ja seurauksena oli säveltäjän pako Yhdysvaltoihin. Jokaisella maalla on historiansa ja se lyö leimansa myös musiikkiin. Divertimenton soittajat saivat tunnot väkevästi esiin.
