Kansallismuseossa avautuu 5. toukokuuta laaja outsider-taiteen näyttely, Kesytön taide. Viime vuosikymmenten aikana taidekentän ulkopuolelta syntyvä outsider-taide on tullut näkyväksi osaksi taidemaailmaa, noussut keräilijöiden kohteeksi ja synnyttänyt siihen erikoistuneita museoita ja gallerioita. Vuonna 2022 outsider-taidetta oli näyttävästi esillä Venetsian biennaalissa. Kesytön taide on avoinna Kansallismuseossa Helsingissä 5.5.–24.9.2023.
Kesytön taide kokoaa 280 teosta 46 outsider-taiteilijalta Euroopasta, Brasiliasta ja Suomesta. Näyttelyn taiteilijoina ovat muun muassa kansainvälisesti arvostetut Franjo Klopotan, Madge Gill, Natalie Schmidtova ja Tyyne Esko.
Franjo Klopotan, Kukko ja perhosia (kävelyllä keväällä), 1971. Kuva: K.H.Renlundin museo / Marcus Riska.
Outsider-taiteilijat ovat taidemaailman ulkopuolisia, itseoppineita, mutta tekevät taidetta kunnianhimoisesti ja pitkäjänteisesti. He eivät pyri ammattitaiteilijoiksi, monet eivät edes halua näyttää teoksiaan. Ihmisinä he ovat usein näkijöitä, erakoita tai monella tapaa marginaalissa olevia. Useat ovat omistaneet taiteelleen koko elämänsä.
Näyttelyn kuraattoreina toimivat taidehistorioitsija, tietokirjailija, FT Tuula Karjalainen, joka aiemmin on toiminut Kiasman ja Helsingin taidemuseon johtajana sekä kulttuurituottaja, taidekustantaja Liisa Heikkilä-Palo. Heikkilä-Paloa puolestaan voi tituleerata suomalaisen ITE-taiteen uranuurtajaksi.
Taidemaailman ulkopuoliset osana kansainvälistä taidemaailmaa
Viime vuosikymmeninä outsider-taide on noussut näkyvästi kansainväliselle taidekentälle Venetsian Biennaalia myöten. Teosten luova potentiaali on aina innostanut myös aikalaisia.
Esimerkiksi näyttelyssä esillä olevan Natalie Schmidtován ensimmäisen näyttelyn järjestivät taiteilijat Dora Maar ja Pablo Picasso kuuluisassa Galerie Pierre Loebissa Pariisissa vuonna 1947. Schmidtova ei osannut itse lukea, mutta maalasi miehensä ääneen kertomien tarinoiden pohjalta Etelämeren unelmia, Etelä-Amerikan maisemia ja egyptiläisiä aiheita.
Suomalainen Tyyne Esko työskenteli rakennussiivoojana, kunnes sairaseläkkeelle siirryttyään teki uran itseoppineena kuvataiteilijana ja päätyi pitämään New York Timesin kehuman näyttelyn Luise Ross Galleriaan Sohoon. Kroatialainen Ivan Rabuzin on kuvittanut Timo Sarpanevan Suomi-astiastoa.
Useilla luovuus ja tarve tehdä taidetta on syntynyt traumaattisten tapahtumien jälkeen. Britanniasta kotoisin oleva Madge Gill teki koettelemustensa jälkeen 40 vuoden ajan arkkitehtonisia kuvioita sisältäviä piirustuksia, joissa esiintyy tyylikäs nainen. Gill työskenteli usein transsimaisessa tilassa "Myrninerest"-nimisen hengen ohjaamana.
”Outsider-taiteessa viehättää erityisesti se, että se puhuu katsojalle suoraan. Töistä on aistittavissa, mitä ne tekijälleen ovat merkinneet”, Karjalainen sanoo. ”Se on kuin rakas lapsi, jolla maailmalla on monta nimeä. Kiehtovaa on nimenomaan sen määrittelemättömyys ja rajattomuus.”
”Esimerkiksi ITE-taide on nimenomaan suomalainen ilmiö, mutta toisaalta se on meillä muokannut maaperää outsider-taiteelle. Nyt jo edesmennyt Erkki Pirtola käytti ITE-taiteilijoista osuvaa termiä liiteri-picassot”, Heikkilä-Palo kertoo.
Outsider-taide elää valtavirtojen ulkopuolella. ”Näyttelyllä Kansallismuseo tuo osaltaan esille omintakeisuutta ja marginaaleja nykymaailman valtavirtojen ja normien haastajana. Kansallismuseona meidän on luontevaa esitellä valtavirtojen ulkopuolella syntyvää outsider-taidetta, joka syntyy ihmisen sisäisestä tarpeesta luovuuteen ja näin myös tuoda esille moniäänisyys korkeataiteen ulkopuolelta”, näyttelytuottaja Viveka Forsman Suomen kansallismuseosta sanoo.
Viiden teeman kautta alitajunnan maailmoihin
Näyttelyssä on viisi teemaa. Niiden kautta esille nousevat arki ja olemassaolon ilo, mutta teokset vievät myös unen, uskomusten ja painajaisten tuolle puolen. Politiikka, etenkin sen ankara arvostelu, on monien tekijöiden elämänmittainen intohimo. Useat teokset ovat kuin surrealistisia kertomuksia alitajunnan maailmoista tai kosmisista ulottuvuuksista. Kristillinen perinne ja kuvitelmat tuonpuoleisesta toistuvat maalauksissa ja pienoisveistoksissa.
Suuri osa teoksista on tehty kulloinkin saatavilla olevilla materiaaleilla. ”Esimerkiksi Kerimäeltä kotoisin oleva Jussi Tukiainen edustaa Arte Poveraa. Teosten materiaalit ovat käytännössä jätettä, esillä olevat votiivi-laivat on rakennettu kananluista ja vanhoista kengänlesteistä”, Heikkilä-Palo kertoo.
Näyttelyn teemoihin ja taiteilijoihin voi tutustua laajemmin sunnuntaisin klo 15 näyttelytilassa järjestettävillä yleisöopastuksilla.
Näyttelyyn on saatu teoslainoja yksityisistä kokoelmista ja tekijöiltä, Saarijärven taidemuseon kokoelmista ja kahdesta K.H.Renlundin museoon tallennetusta kansainvälisestä kokoelmasta.
Normeja haastava ohjelmisto antaa tilaa luovuudelle
Myös yleisöllä on mahdollisuus kurottaa normien ulkopuolelle ja tehdä taidetta outsider-taiteen hengessä Drink & Draw Helsingin kanssa yhteistyössä järjestettävissä työpajoissa.
Viimeinen näyttely ennen ovien sulkeutumista
Kansallismuseon viimeiseksi vaihtuvaksi näyttelyksi ennen museon peruskorjaus- ja lisärakentamishankkeen käynnistymistä jäävä Kesytön taide on avoinna 5.5.–24.9.2023. Kansallismuseo sulkee ovensa 16. lokakuuta arviolta kahdeksi-kolmeksi vuodeksi.
