Kansallisteatterin tuore ihmissuhdedraama on intensiivinen ja uskottava.
Syksy on aluillaan ja ensi-iltoja esillä vähän joka puolella. Syyskuun tarjontaan kuuluu niin Billy Elliottin kaltaisia spektaakkeleita kuin myös monenlaisia humoristisia ja hupaisia uutuuksia. Oma paikkansa teatterikalenterissa on kuitenkin myös tiiviillä, intensiivisillä ihmissuhdedraamoilla, jotka pysäyttävät ja saattavat syvällisempien asioiden äärelle.
”Nyt kun olet minun” on vaikeasti nimetty näytelmä, jonka pääroolissa Esanähdään nelikymppinen Marjo (Sari Puumalainen). Marjo on ihmiskuvana jokseenkin perinteinen ja usealle samaistuttava: vaimo, rutinoitunut kahden lapsen äiti, opettaja. Näytelmän pohjana puolestaan sykkii klassinen ja iänikuinen kysymys siitä, että tätäkö se elämä nyt sitten on – olenko minä aidosti onnellinen?
Marjon eräänlaisen onnellisuuden kuplan puhkaisee harvinainen kahdenkeskinen aika sinkkuystävä Virven (Katariina Kaitue) kanssa. Villinä ja vapaana Marjolle näyttäytyvä Virve kylvää tahtomattaankin kaveriinsa epäilyksen siemenen, joka altistaa tämän kokeilemaan jotakin uutta; jotakin kaavoista poikkeavaa. Tämä jokin uusi on kaverusten majoittamalle mökille eksyvä vieras ja kiehtova mies, Tuomas (Timo Tuominen).
Marjo lankeamassa Tuomaksen pauloihin. Kuva: Kansallisteatteri
Näytelmässä Tuomas symboloi uutta ja vaarallista, kun taas Marjon kapiaismies Mara (Esa-Matti Lang) edustaa ammattiaan myöten perinteisiä arvoja. Marjo luonnollisestikin jää näiden kahden erilaisen maailman ristituleen, ja luvassa on elämänmakuinen ja mainiosti näytelty suurten tunteiden draama.
Kun tunteet kärjistyvät. Kuva: Kansallisteatteri
Ehdottoman hyvää näytelmässä on sen intensiivisyys. Tapahtumat pitävät tiukasti kiinni ja jokaista sanaa tekee mieli kuunnella tarkoin. Kipinä Marjon ja salaperäisen Tuomaksen välille kehittyy varkain, mutta varsin luontevasti. Dialogi on iskevää ja älykästä. Liikaa ei synkistellä, vaan nauraakin saa useaan kertaan.
Ohjaaja Pasi Lampela ei ole työssään väistänyt vaikeasti näyteltäviä tunteitakaan. Tunnelma tiivistyy loppua kohden niin väkeväksi, että näyttelijöiden pilkuntarkkaa työskentelyä ja heittäytymistä on pakko ihailla. Voisi kuvitella, että tällaisia tunnepitoisia rooleja on todella raskasta näytellä pidemmän päälle.
Näyttelijät promokuvassa vällyjen välissä. Kuva: Kansallisteatteri
Näytelmän eräänlainen akilleenkantapää on sen juonen tyypillisyys. Sama samaistuttava tarina on kerrottu jo useaan kertaan aiemmin, mutta toisaalta se ei pohjimmiltaan koskaan vanhene. Saippuaoopperamaisen pettämiskuvion voi näytellä monilla tavoin, ja tämä Lampelan ohjaama ja taitavien näyttelijöiden henkiinherättämä tapa on kyllä varsin toimiva.
”Nyt kun olet minun” on hauska, viihdyttävä ja vangitseva näytelmä, jossa matka nousee päämäärää suurempaan rooliin.
