Miepä kerron teille tarinan, miten mie tän kirjan koin.
Miun ol ihan pakko saaha tää kirja, koska mie olen lukenu lähes tulkoo kaiken, mitä Kari Hotakaiselt on tullu. Mie jotenkii niin kovast tykkään siit tyylist, semmosest lakonisest huumorist. Mie oon hänet tavannu ja mie oon päässy oikee haastelee ja haastatteleekin. Mie nään hänes Ihmisen.
Hänen huumori on älykäst ja jotenkii mie ain nään hänet sitä jotenkii sillai anteeks pyyellen kertovan. Hän ei naura, ei ainakaa omille jutuillee ja nii tule kirjaa lukiessakii sellanen olo, ku ois huumori jotenkin päässy lipsahtamaa mukaa.
Kuva: Siltala
Mie ku tän kirjan sain, aloin lukee sitä vessas. On muute hyvä paikka lukee kirjaa, mis ei oo sillai niin mukaansa tempaavaa juonta. Hihittelin sitä siel suljetun oven takaan ja aina ol kiva mennä vessaan, ku siel ol Tarina luettavaan.
Miten sit kävikää, et se ilmesty myös äänikirjaversioon ja sepäs sattu. Mie lähin Tarinan kans mettää. Keräsin eräänkin puolukan ja mustikan, ku kuuntelin tätä Tarinaa, jonka muute hemmetin hianost lukee Antti Holma.
Tarina menee nii, jotta maaaseutu onkin viritetty virkistysalueeks ja ihmiset kaik kaupunkii. No, kaikil ei oo sijaa, joten tarttee raakata osa pois. Siihe sit värvätää sakkii hoitamaa ns. likanen homma. Asunnon saa parhaitten tarinoitten kertojat. Hitto ja sit alkaa tulla tarinaa.
On monenmoista tarinan kertojaa ja lähes kaik ovat sitä mielt, ettei oo mitää tarinan aihetta heijän elämäs vaa onpa kuitenkii.
Onneks olin mettäs iha isseksee, ku välil nii nauratti. No, silti aattelin, että siel se o Hotakain otta rullal kirjottanu tarinaa ja mite siit tulikii niin huvittavaa. Se äärimmäisen rikas kieli ja kielikuvat ovat nii parast antii, mistä toen teol nauttii, etenkii ku sen kuulee.
Kuva: Laura Malmivaara
Miten Tarinas tulee käymää, nii se onkii sit jo toinen juttu. Ite asias mie olin ymmärtävinäni, et täs annetaa vähä palautetta niille, joille mikää ei merkitse mitää. Koko kirjan matkan, mie olin haistavinaa aika lail kaikkee kantaa ottavaa, viisait mielipiteit ja yhteiskuntaritiikkii. Mikä tietty ol hauskaa, nii olinpa hyvinkii usein sitä mielt, että Hurraa! En sentää mettäs huutanu, mut mite joutusaa kävi marjan poiminta.
Mie siis olen näit Hotakaisen opuksii paitti lukenu, nii ottanu revanssii äänikirjamuodos, koska sitenkii se sanalliin arkku aukenee viel helpommin. Ne ku kestää usiammankii luku/kuuntelukerran.
Joten iha vahva suositus! Lue tai kuuntele, Tarina on ain tarina!
