Jokainen neuloja on osa pitkää ja näkymätöntä neulovien naisten ketjua. Kun vietämme aikaa käsitöiden parissa, ajatukset saavat virrata vapaasti. Karin Erlandssonille neulominen sekä täydentää että toimii vastapainona kirjoitustyölle. Oivaltavassa ja idearikkaassa kirjassaan Erlandsson perehtyy neulomisen historiaan ja siihen, mitä käsityö meille merkitsee.
Osa kirjan kannesta. Kuva.
Teini-ikäisena Karin Erlandsson päätti toteuttaa unelmansa villapaidan neulomisesta. Kotoa löytyi runsaasti jämälankoja, ja niistä Karin neuloi kauniin raidallisen paidan ilman kaavoja tai ohjeita. Paitaa kehuttiin kovasti, ja se oli käytössä kauan. Elämänmittainen, syvä rakkaussuhde neulomiseen oli alkanut.
Miten neulominen muistuttaa kirjoittamista?
– Yksittäiset sanat eivät vie paljon tilaa, niin kuin eivät yksittäiset silmukatkaan. Mutta kun yhdistää monta sanaa tai silmukkaa siitä voi syntyä jotakin suurta, sanoo Erlandsson.
Olet tutkinut neulomista ja sen historiaa tätä kirjaa varten – mikä yllätti sinut eniten?
– Se, miten neulominen tarjosi naisille tärkeän mahdollisuuden elättää itsensä. Myös miten keskeinen rooli villalla ja neulovilla naisilla on ollut vallankumouksissa, ja miten paljon neulottuja vaatteita hautakaivauksissa on löydetty.
Mikä on rakkain neulontamuistosi?
– Lasteni kastemekkojen neulominen oli merkityksellistä, mutta jokainen ilta kun saan istua neuletyön ja äänikirjan äärellä ja tuntea, miten onnellinen olenkaan, on minulle äärettömän tärkeä.
Ja lopuksi: saako kokouksissa neuloa? Miksi?
– Totta kai. Vain ne jotka eivät itse neulo kokevat sen ylimielisenä. Me neulojat tiedämme, että kun käsillä on jotakin puuhaa, on helpompi kuunnella.
Karin Erlandssonin Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta (Det blå garnet, S&S 2022, suom. Ulla Lempinen) ilmestyy 4.10. painettuna ja äänikirjana. Äänikirjan lukee Jenni Sainio.
