Karjalan Liiton 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi liiton perustamiskokouksen pöytäkirjasta ja siihen liittyvistä puheista sekä tervehdyksistä on nyt julkaistu kirja.
Huhtikuussa 1940 kokoontui Helsingin kaupunginvaltuuston istuntosaliin siirtoväen edustajia luovutetun Karjalan eri kunnista, seurakunnista ja yli sadasta järjestöstä, yhteensä 340 henkilöä. Kaksipäiväisen kokouksen 20.–21.4.1940 päätteeksi perustettiin Karjalan Liitto.
Osa kirjankannesta. Kuva: Karjalan Liitto
Vuosikymmenten saatossa on pidetty ihmeenä, kuinka niin nopeasti talvisodan loppumisesta kyettiin järjestäytymään. Kahdessa päivässä nuijittiin läpi tärkeitä toiminnan linjauksia. Toiminta oli ripeää, koska Karjalassa oli ollut vireää yhdistystoimintaa, ja ulospäin suuntautuneet karjalaiset olivat oivaltaneet yhteistyön merkityksen.
Kokouksen osallistujat olivat yksimielisiä sen suhteen, että karjalaisia varten on perustettava oma liitto. Kokouksessa keskustelua käytiin lähinnä nimeen ja sääntöihin liittyvistä yksityiskohdista. Kaksipäiväisen kokouksen kevennyksinä esitettiin runoja ja lopuksi laulettiin Karjalaisten laulu.
Kokouksessa tehtiin päätöksiä perustettavan liiton organisoinnista. Keskusteluja johdattivat useat eri alustukset, jotka käsittelivät muun muassa karjalaisten asuttamista, työnhankintaa karjalaisille sekä menetetyn omaisuuden korvaamista.
Kokous keskeytyi ensimmäisenä kokouspäivänä, kun tasavallan presidentti Kyösti Kallio kutsui kokouksen osallistujat presidentin linnaan. Taloudellisten kysymysten ohella presidentti käsitteli puheessaan myös tunnearvoja. Kallio puhui karjalaisesta heimohengestä, joka on aina karjalaisia lämmittänyt ja pitänyt koossa, mutta jonka vaaliminen käy entistä vaikeammaksi. Hän kuitenkin näki jo tuolloin, että karjalaiset voivat hajallaan asuvina rikastuttaa muuta Suomea.
Viipurin kaupunginjohtaja Arno Tuurna päätti Karjalan Liiton perustavan kokouksen 21.4.1940 sanoihin: ”Tahdon kokouksen puolesta lähettää parhaat terveiset siirtoväelle yli koko Suomenmaan. Tietäköön jokainen kansalainen ja karjalainen siellä kaukaisissa syrjäkylissäkin, että täällä nyt on elin, joka koettaa tehdä parhaansa heidän ja meidän kaikkien parhaaksemme.”
