Vuoden 2021 kirjamessut Helsingissä eivät ole entisensä, ja silti tekisi mieli saman tein kumota itseni ja todeta, että ovathan ne. Neljä päivää kirjoja, keskusteluita, kohtaamisia. Sitä, mitä aiempina vuosina on ollut ja mitä ainakin itse messuilta haen. Kirjan fyysistä kosketusta, selaamista, tekstiin, tietoon ja kuvaan tutustumista, kirjoittamisen ja teoksen syntymisen taustoihin sukeltamista.
Mutta samaan aikaan jokin on toisin. Lukuisten lavojen ohjelmistoa selatessa voin valita, koenko ohjelman livenä vai maistelenko verkossa. Ja tämähän toimii. Koska usein juuri samanaikaisten tapahtumien ruuhkassa on vaikea valita. Nyt jää takaportti – nautin myöhemmin. Hybridi on ainakin minulle erittäin toimiva ratkaisu.
Kuva: messukeskus.com
Perjantaina messuilla oli runsaasti tilaa, väljyys onkin tapahtumalle eduksi. Arkipäivä ja koululuokat tuovat oman sävynsä kirjan ystävälle, todistin päämäärätöntä kaahailua ja törttöilyä, mutta myös uppoutunutta sananvaihtoa tietokirjallisuuden äärellä. Molemmat tiet saattavat kirjallisuuden äärelle, joten täti-ihminen asetti sallivuuden silmälasit päähänsä.
Poimintojani ovat Tiedetorin Kruununhaka-lavalla kuullut keskustelut. Jos verkossa 30 minuuttia on sopiva kesto, livenä siirtymät napsaisevat puheenvuorot ja keskustelut harmillisen lyhyiksi.
Helena Teräväisen Kauneus arkkitehtuurissa – teokseen liittyen olivat kirjailijan kanssa keskustelemassa Asmo Jaaksi ja Rainer Mahlamäki. Estetiikka arkkitehtuurissa, perinteiden palvonta ja silmän tottuminen ovat keskeisiä teemoja, kun kollegat jouhevasti keskustelivat arkkitehdin työstä ja useimmille näkyvistä ammattikunnan tuotoksista. Keskustelusta jää matkaan kehotus; piehtaroikaa rakennuksissa, joka tarkoittanee sukellusta rakennuksiin, tutkimista ja avoimuutta, löytämisen iloa.
Osa kirjan kannesta Keskusteluja arkkitehtuurista. Kuva: Aalto shop
Antiikin ja tanssin tutkija Manna Satama on jo tovi sitten löytänyt Lukianoksen, antiikin filosofin. Tanssista on filosofi kirjoittanut, kuinka se muovaa ihmisen sisintä ja miten se vertautuu taistelulajeihin fyysisessä vaativuudessaan. Pantomiimin puolustuspuhetta Satama Arto Kivimäen haastattelemana kuvasi värikkäästi ja innostuneesti, saaden motivoitumaan lähteen äärelle. Manna Sataman käännös löytyy osoitteesta: https://kinesis.teak.fi/lukianos/
”.. Näytän, kuinka paljon tanssi kasvattaa ja opettaa sekä miten se muovaa katsojien sisintä harjoittamalla sitä mitä kauniimpien näköaistimusten ja viihdyttämällä mitä parhaimpien kuuloaistimusten avulla sekä osoittamalla, miten kaunista on, kun mieli ja ruumis toimivat yhdessä. Kaiken tämän tanssi tekee musiikin ja rytmin kanssa yhdessä, mikä on pikemminkin ylistyksen kuin moitteen aihe.” (Lukianos, Tanssista 6)
Naiset tuntuvat olevan läsnä vahvasti, kaikessa moninaisuudessaan. Esillä on elämäkertoja nuorista menestyjistä, urheilijoista, oman tiensä kulkijoista, mutta myös tienraivaajista, viime vuosituhannella eläneistä voimakkaista ihmisistä. Perinteisillä aloilla, mutta myös kuten Wivi Lönn, miesvaltaisen työn keskellä, ajalle epätyypillisessä kumppanuudessa eläneenä. Messut tapahtumana on yhdistelmä sivistystä ja kaupallisuutta, liitto toimii ja tallenteiden avulla osaan tapahtuman annista pääsee palaamaan uudelleen. Eläköön kirjallisuus, kirjat eri muodoissaan ja kohtaaminen kulttuurin äärellä!
