Tero Saarisen Third Practice tuo uusia ulottuvuuksia oopperan radikaalina kehittäjänä tunnetun Claudio Monteverdin musiikkiin. Säveltäjän vallankumoukselliset madrigaalit heräävät eloon tenori Topi Lehtipuun, virtuaalisopraano Núria Rialin sekä Tero Saarinen Companyn tanssijoiden ja Aapo Häkkisen johtaman Helsingin Barokkiorkesterin tulkintana.
Jenna Broas, takana Mikko Perkola. Kuva: Kai Kuusisto
Teos kuvattiin maaliskuun alussa Kansallisoopperan Alminsalissa. Kansainvälistä TV-levitystä varten suunnitellun monikamerataltioinnin toteutuksesta vastaa palkittu tanssielokuvaohjaaja Thomas Freundlich. Sisältö tulee nyt ensin suomalaiskatsojien ostettavaksi TikettiStreamissa. Se on saatavilla 6.4. saakka.
"Koen että onnistuimme hyvin tavoittamaan teoksen tunnelman ja välittämään myös jotain sen moniaistisuudesta. Erilaisten kuvakulmien sekä liikkuvan kameran käyttö luo kiinnostavaa dynamiikkaa. Vaikka kaipaan kovasti eläviä kohtaamisia yleisöjen kanssa, on ollut ilo huomata kuinka monet, niin koreografiaan kuin valosuunnitteluunkin liittyvät, herkemmät tasot siirtyvät ruudun läpi. Hyvien kuulokkeiden tai kaiuttimien avulla myös Topin ja Helsingin Barokkiorkesterin äänelliset nyanssit avautuvat kaikessa rikkaudessaan. Tosin pieneen striimiin pakattuna osa näistä elokuvatason nyansseista katoaa ja ne pääsevät toden teolla oikeuksiinsa vasta taltioinnin televisioversiossa", kommentoi koreografi Tero Saarinen.
"Kamerat avasivat uusia ovia tulkintaan myös meille esiintyjille. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka pienikin sormen liike ja kuiskaus resonoi ruudulla", jatkaa tenori Topi Lehtipuu.
Teoksen kantaesitys oli Cremonan Monteverdi-festivaalilla Italiassa vuonna 2019. Sen Helsingin ensi-iltasesonki Kansallisoopperan Alminsalissa peruuntui koronapandemian vuoksi kahdesti: kesäkuulta 2020 ja maaliskuulta 2021.
Muodon ohella myös sisällöllisiä muutoksia
Koreografi Saarinen on tehnyt teokseen striimituotannon myötä myös sisällöllisiä muokkauksia, ja teos on tiivistynyt sen ensi-illasta. "Osa muutoksista liittyy kameratuotantoon. Esimerkiksi Eero Auvisen barokkitaiteilija Caravaggion maalauksista ja chiaroscuro-efektistä inspiroituneen valosuunnittelun ja Thomas Freundlichin avatar-projisointien kanssa tehtiin paljon töitä, jotta ne toimisivat optimaalisesti juuri ruudulle", kertoo Saarinen.
Näkyvin muutos koski pukuja: "Erika Turusen alkuperäiset olivat upeat, mutta palattuani teoksen pariin viime vuonna koin tärkeänä poistaa vastakkainasettelun muusikoiden ja tanssijoiden välillä. Nyt kaikki ovat selkeämmin saman päämäärän äärellä, samassa kuvitteellisessa epookissa."
