Suomen Kulttuurirahaston teettämä kyselytutkimus kertoo myös, että taiteen rahoittaminen verovaroista saa vahvan tuen suomalaisilta ja että kulttuurilaitosten merkitys on kasvanut.
Suomen Kulttuurirahaston jo toista kertaa teettämän tutkimuksen ytimessä on kysymys, kuinka usein suomalaiset kohtaavat erilaisia kulttuurin muotoja. Tulokset kertovat, että kulttuuri kiinnostaa kaikenlaisia suomalaisia ikään, asuinpaikkaan ja tuloluokkaan katsomatta. Sosiodemografiset tekijät näkyvät tuloksissa vain lievinä aste-eroina, ja vuonna 2013 tehtyyn kyselyyn verrattuna kaikki erot ovat pienentyneet. Aktiivisia kulttuurin kuluttajia löytyy kaikista Suomen kolkista ja yhteiskuntaluokista.
Vesa-Pekka Rannikon Vuo, julkinen taideteos Espoon keskuksessa. Kuvassa intendentti Henna Paunu. Kuva: Anneli Tuominen-Halomo
Myös puoluekannasta aiheutuvat erot ovat tasoittuneet. Kulttuuriaktiivien osuus perussuomalaisten äänestäjistä on edelleen pienempi kuin vihreiden äänestäjistä, mutta dramaattisesta poikkeamasta ei enää voi puhua. Esimerkiksi tanssiesityksissä käy yhtä suuri osa perussuomalaisista kuin vasemmistoliittolaisista.
”Kyselyn tarjoama tieto on arvokasta kaikille, jotka pohtivat taiteen tehtäviä ja rahoitusta koko yhteiskunnan näkökulmasta”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.
Kirjat, elokuvat ja museot suurimpia suosikkeja
Suosituimmiksi kulttuurin lajeiksi osoittautuivat kirjat, elokuvat ja museot. Yli neljä viidesosaa kyselyyn osallistuneista lukee tai kuuntelee kirjan vähintään kerran vuodessa, ja kerran kuukaudessa tai useammin niin tekee lähes puolet. Kirjastoissa vierailee vähintään kerran vuodessa 70 % vastaajista.
Myös elokuva- ja museokäynnit ovat suosittuja tapoja kuluttaa kulttuuria. Huomattavasti harvempi, noin 15 % vastaajista, käy vuosittain oopperassa, sirkusesityksessä tai kansanmusiikkia kuulemassa.
Kulttuurin lajien suosiossa ei juuri ole tapahtunut muutoksia verrattuna vuoden 2013 kyselyyn. Kulttuurilaitosten tarjonnan merkityksessä sen sijaan on: sitä pitää itselleen ja omalle hyvinvoinnilleen tärkeänä nyt 55 % vastaajista, mikä tarkoittaa 11 prosenttiyksikön nousua edelliseen kyselyyn nähden. ”Pitkä koronasulku on ehkä tehnyt kulttuuritarjonnan tärkeyden uudella tavalla näkyväksi”, pohtii Arjava.
Taiteen tehtävistä useimmat pitävät arvossa viihdytyksen tai lohdun tuomista arkeen (86 %), yleissivistyksen laajentamista (79 %) ja esteettisten kokemusten tuottamista (78 %). Taiteilijat taas kokevat tärkeimmiksi johdatuksen syvälliseen ajatteluun tai asioiden uudenlaiseen näkemiseen (96 %) ja esteettiset kokemukset (94 %). Sekä taiteilijoilla että yleisöllä häntäpäähän jäävät provosoiminen ja ärsyttäminen sekä taloudellisen lisäarvon tuottaminen.
Laajaa tukea taiteen julkiselle rahoitukselle
Selvä enemmistö (63 %) kyselyyn vastanneista kannattaa taiteen tukemista verovaroista, jotta siitä nauttiminen olisi mahdollista kaikille. Tämä osuus oli jopa hieman suurempi kuin niiden osuus, joille kulttuurilaitosten tarjonta on henkilökohtaisesti tärkeää. Taiteen julkista tukea kannattaa lähes puolet kaikkein passiivisimmistakin kulttuurin kuluttajista.
Myös puolueittain tarkasteltuna taiteen tukeminen verovaroista sai laajaa kannatusta, poikkeuksena perussuomalaisten kannattajat, joista puolet vastustaa asiaa. Taiteilijoista peräti 97 % kannattaa taiteen tukemista verovaroin. Sen sijaan taiteilijat eivät innostu ajatuksesta, että taidelaitosten tulisi lisäksi hankkia nykyistä enemmän varoja suoraan yleisöltä: tätä kannattaa vain 22 %, kun yleisön keskuudessa kannatusprosentti on 53 %.
Taidealan saamia tukia koronapandemian aikana pidetään pikemminkin liian pieninä (41 %) kuin liian suurina (10 %). Neljännes pitää tukia sopivina ja neljännes ei ota asiaan kantaa. Vasemmistoliiton (61 %) ja vihreiden (54 %) kannattajat moittivat eniten tuen pienuutta, mutta samalla kannalla on myös 30 % perussuomalaisista.
Taidetta yleisölle, ei kollegoille ja kriitikoille
Taiteilijoiden ja taiteen kokijoiden näkökulmissa on havaittavissa eroja, mutta sekä taiteilijoista että yleisöstä yli 70 % on vähintään jokseenkin samaa mieltä väitteestä, että taiteilijoiden tulisi kohdistaa sanottavansa enemmän yleisölle kuin kollegoille ja kriitikoille.
Puolet kansalaisista toivoo laajempaa joukkoa ammattilaisten rinnalle taiteen rahoituksesta päättämään, mutta ammattilaiset ovat epäilevämpiä: 64 % vastustaa. Noin puolet sekä yleisöstä että taiteilijoista pitää yhteiskunnan kustantamaa palveluseteliä hyvänä tapana antaa yleisön vaikuttaa taiteen rahoitukseen.
Suurempaa eroa syntyy väitteestä: ”Rahoitusta tulee kohdistaa asiantuntijoiden ja toisten taiteilijoiden arvostamaan taiteeseen, vaikka sillä olisi pieni yleisö.” Vain neljännes kaikista vastaajista hyväksyy väitteen. Aktiivisimpien taiteen harrastajien keskuudessa pienen yleisön taiteen rahoitusta suosi noin puolet ja taiteilijoista peräti 80 %.
Kyselyssä selvitettiin myös muun muassa näkemyksiä kulttuurijournalismista, syitä olla osallistumatta kulttuuritarjontaan ja toiveita kulttuuripalveluiksi omalle asuinpaikkakunnalle. Kyselyn toteutti Kantar TNS Oy, ja siihen vastasi noin 4600 yli 15-vuotiasta suomalaista helmi-maaliskuussa 2022. Osa kysymyksistä lähetettiin taiteilijajärjestöjen kautta myös taiteen ammattilaisille, joilta vastauksia saatiin yli 200.
Tutkimusraporttiin kokonaisuudessaan voi tutustua Suomen Kulttuurirahaston verkkosivuilla osoitteessa
