Oranssina hehkuva yli 1000-asteinen lasiuuni on Nuutajärven lasikylän sydän. Mutta miten se on pystynyt sykkimään jo yli 220 vuotta? Miten kylään on kasvanut nykyinen maamme laajin itsenäisten lasintekijöiden yhteisö? Entä mitä vielä muutama vuosikymmen sitten lapsuuttaan elävät nuoret pojat tekivät hämärässä ja meluisassa lasitehtaassa?
Nuutajärven lasitehdas. Kuva: Wikipedia.
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaa Lasintekijöiden kylä -kirja, jossa pääset kokijoiden mukana lasitehtaan tulikuumaan hyttiin puhaltamaan, kantamaan, hiomaan ja kaivertamaan lasia. Hikisessä työssä hörpätään välillä pilsneriä ja taukohetkinä pannaan juoksupojat hakemaan Suomi-makkaraa. Lasitehtaan suuresti varjellut lasireseptit avautuvat ainakin arsenikin verran. Onneksi joudut havahtumaan vuonna 1950 tapahtuneeseen tuhoisaan yölliseen tulipaloon ainoastaan kirjan sivuilla.
Lasintekijöiden kylä vie sinut arjen aikamatkalle ennen kaikkea 1950–60-luvuille. Kokijat kertovat työstään, arjestaan, perhe-elämästään ja sattumuksista, jotka vielä ovat muistinkantaman päässä. Taiteilijat elivät kyläläisinä kyläläisten joukossa, niinpä saat kuulla mm. Kaj Franckin kodin päreovista, joihin eräissä juhlissa rävähti miehen mentävä aukko, Saara Hopean omena-kuvioisesta jouluhameesta ja Oiva Toikasta uintiretkillään, jotka saivat veneilijät valppaiksi.
Marja-Leena Salo, Lasintekijöiden kylä. Kuva: Kustannusosakeyhtiö Bookcover.
Lopuksi harppaat aivan Nuutajärven lasikylän alkuvuosiin 1700-luvun loppuun. Näistä vuosista on koottu tiiviit tarinat, joista selviää, miksi Nuutajärven kartanon omistaja perusti syvälle Hämeen metsiin, nykyiseen Urjalan kuntaan, lasitehtaan. Selviää myös, mikä rooli tavaratalon perustajalla G. F. Stockmannilla ja Helsingin laivatelakan perustajalla Adolf Törngrenillä oli Nuutajärvellä.
Kirja perustuu laajoihin haastatteluihin ja arkistotutkimukseen. Merkittävä lähde on lähes parinkymmenen nuutajärveläisen ryhmä, joka kokoontui pari vuotta. Näistä haastatteluista syntyi monipuolinen kuva lasikylän elämästä, kun muistot tarkentuivat tarkentumistaan monen kokijan joukossa. Kirjan runsas kuva-aineisto on ainutkertaista, sillä se on saatu pääosin perhealbumeista.
Kirjan kirjoittaja, FM, toimittaja, vapaa kirjoittaja Marja-Leena Salo on asunut Nuutajärven lasikylässä 1980-luvun alkupuolelta. Hän on käsitellyt Suomen vanhinta lasikylää useissa artikkeleissaan, tutkielmissaan ja kirjoituksissaan.
