Olimmeko viides kolonna, maanpettureita, stalinisteja vai naiiveja idealisteja? Kyseessä on taistolaisten puolueorganisaation ja nuorisoliikkeen poliittisessa johdossa toimineen Lauri Hokkasen omakohtainen ja laajasti taustoittava esitys taistolaissukupolven kylmän sodan aikaisesta poliittisesta perusvalinnasta – harha-askelesta Neuvostoliiton politiikan myötäilijöiksi ja edistäjiksi.
Osa kirjan kannesta. Kuva: Docendo
”Olen toistuvasti ja kuin riivattuna kysynyt itseltäni ja tovereiltani: mitä nuoruuteni kommunismi oli? Olimmeko viides kolonna, maanpettureita, täysiverisiä stalinisteja vai Moskovan iltojen ja Uralin pihlajien tunnelmien pauloissa tanssivia naiiveja idealisteja? Vai vain kylmän sodan uhreja?”
Lauri Hokkanen seisoi partiopoikana sankarihautojen kunniavartiossa. Sitten hän vaihtoi puolta. Hänen kulkunsa kävi Otto Wille Kuusisen viitoittamaa tietä Leninin mausoleumin muumion ääreen. Hänestä tuli murhaajavaltion apulainen ja reservi toimien sen puolesta, jota vastaan vanhempien sukupolvi oli taistellut. Näin kävi tuhansille muillekin suurten ikäluokkien ”sotilaiden lapsille”.
Miten ja miksi näin tapahtui? Taistolaisleirin sisältä nähtynä Hokkasen perusteellinen ja monipuolinen, kriittinen ja itsekriittinen analyysi on lajissaan ensimmäinen laaja esitys tekijöistä, jotka johtivat tähän historialliseen poikkeusilmiöön.
Kirja kertoo muun muassa kuinka Stalinin vainoissa isänsä menettänyt Tiedonantajan päätoimittaja Urho Jokinen onnistui hurmaamaan satoja älymystön jäseniä ja houkuttelemaan tuhansia nuoria ihmisiä stalinistien riveihin. Jokiselta omaksuttiin ideologia jota kuulutettiin vappumarssin banderollin alla: Eläköön Neuvostoliiton kommunistinen puolue! Eteenpäin Otto Ville Kuusisen viitoittamaa tietä!
Alamaisuuttamme ja kuuliaisuuttamme neuvostoimperiumin taantumukselle ja militarismille on jälkiarvioissa muisteltu vasemmistoradikalismina ja edistyksellisyytenä. Nostalgiassa taistolaisuus muutetaan rauhan, laulun ja solidaarisuuden liikkeeksi.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen iäkkäämmät taistolaisjohtajat vaikenivat, nuorempia poliittisia johtajia vaivaa muistinmenetys – hekin ovat hiljaa.
Lauri Hokkanen (s. 1950) halusi nuorena ammattivallankumoukselliseksi. Hän toimi 1970-luvulla taistolaisten puolueorganisaation ja nuorisoliikkeen poliittisessa johdossa. 80-luvun alussa hänet leimattiin CIA:n agentiksi, kerettiläiseksi ja oman pesän likaajaksi ja erotettiin Helsingin puoluesihteerin tehtävästä.
Lauri Hokkanen: Kenen joukoissa seisoin – Taistolaiset ja valtioterrorin perintö..
