Maija Isola: Taidemaalari minä olen!

Vahva ja värikäs sivellin -näyttely esittelee taidemaalari, suunnittelija Maija Isolan (1927-2011) teoksia Hämeenlinnan taidemuseossa. Esillä on noin 160 teosta 1940-luvun lopusta 1990-luvulle. Marimekon ”printtikuningattaren”, kansainvälisen taiteilijan tunnistavat kaikki, mutta taidemaalarina hän on tuntemattomampi. Hämeenlinnan näyttelyssä Maija Isola tarjoaa kiinnostavat, maailmankansalaisen näkymät eri vuosikymmenien kulttuuriin ja ajan menoon maalaustaiteessaan, ja myös hänen omaan elämäänsä.

Maija Isola lahjoitti vuonna 1991 43 teosta Hämeenlinnan taidemuseolle, jossa Isolan edellinen näyttely oli vuonna 1993. Näyttelyn runkoteokset ovat tästä kokoelmasta, mutta mukana on myös muista kokoelmista. Maija Isola oli Isolan kartanon tytär Riihimäen Arolammilta. Hänen sisarensa Irma oli kuvaamataidon opettaja ja Tuulikki suomenkielenopettaja.

Näyttelyn kuratoija Päivi Viherluoto Hämeenlinnan taidemuseosta arvioi, että Maija Isola seurasi taideteollisuutta ja käsitetaidetta ja pop-kulttuuriin sidoksissa olevaa taidetta tarkkailijana. Kun seuraa näyttelyn teosten näkymiä, oivaltaa, miten aikaansa edellä Isola on ollut. Tämä näkyy myös hänen kirjeistään, joista on otteita museon seinällä.

Toinen katsojan oivallus on Isolan taiteen vahvuus ja omintakeisuus, itsenäinen ajattelu, jotka istuvat teoksissa. Voi kysyä, onko vahvuus ja omintakeisuus peräisin ainakin osittain Isolan laajasta kansainvälisestä taustasta. Jos nuori nainen menee Osloon 40-luvun lopulla tiskaajaksi ja katselee taidetta, hän on ollut itsellinen. Myös Pariisi 60-luvun lopulla on ollut melkoinen ajatteluttaja. Kun kokemuspiiriin sisällytetään Sisilia, Espanja, Yhdysvallat, Kreeta ja Algeria, kokemuksellinen taidepohja kasvaa. Toki kuvataiteen esikuvat ovat olemassa ajankohtaisten kokemusten ohella.

Kertovat kuvat

Maija Isolan tytär Kristiina on luonnehtinut äitiään värien käytön rohkeudesta ja loistavasta värisilmästä, harmoniasta ja sommittelusta sekä sommittelun rytmiikasta. Näyttelyn nimi Vahva ja värikäs sivellin on todella kohdallaan.

Kuvassa on vaaleanpunaiset suorakulmaiset kuviot js välissä on ruskeaa. Päällä on musta puolipyöreä kuvio, josta vasen puoli on läpinäkyvä. Sommitelma II. Kuva: Anja Kuoppa

Kiinnostavaa on, että Isola otti osaa vuonna 1959 Sao Paulon V biennaaliin, jossa hänen teoksensa Sommitelma II sai kunniamaininnat. Kun tässä ajassa katsoo teosta, se on Isolaa parhaimmillaan. Selkeä, tasapainoinen, aikansa muhkeavärityksinen – ja hyvin aikaansa edustava.

Kuvassa on mustalla pohjalla liehuvia, yläviistoon meneviä punaisia kuvioita. Revolution de Mai 1968 I-III. Kuva: Anja Kuoppa

Pariisi vuonna 1968 on tehnyt vaikutuksen nuoreen naiseen. Sisarelle kirjoitetusta kirjeestä paljastuu tarkkailija, aikaa pohtiva taiteilija. Teos Revolution de Mai 1968 I-III paljastaa yksinkertaisuudessaan tehokkaasti tunnelmat. Punaiset liput mustalla, rytmit ja vahvan tunnelman. Tällainenhan Pariisi oli.

Kuvassa on musta pantteri lepäämässä puun alla Afrikassa.

Laika ja minävuodelta 1971. Kuva: Anja Kuoppa

Elämäntilanteiden muuttuessa myös teokset kasvavat värikylläisiksi. Herkullisia värejä ja niiden sävyjä löytyy Algerian kauden töistä 1970-luvulta. Maija Isola alias pantteri väijyy teoksissa eksoottisissa ympäristöissä. Värikylläisyys lyö silmille ja on reipas vastakohta 50-luvulle. Laika ja minä vuodelta 1971.

Kuvassa on vaalean puna-violettisella pohjalla kolmessa rivissä vihreitä puun lehtiä. Madison 1977. Kuva: Anja Kuoppa

Päivi Viherluoto tietää, miten tiivistää sanoiksi Isolan taidetta. – Värin syvyys, intensiteetti ja samettinen pinta ovat tyypillistä Isolalle. Hän käyttää myös vaikeita pinkin sävyjä. Madison 1977. Hienovarainen, viimeistelty väripaletti näyttäytyy kauniista Holvikaariportissa vuodelta 1972. Ankara maalaus on täynnä hienonhienoja sävyjä, joista viitseliäs maalari on työstänyt nautittavan maailman.

Kuvassa on sinivalkeassa kuvioidussa kannussa punaisia ja keltaisia tulppaaneja. Kuva: Anja Kuoppa

Isola on moniulotteinen tyylitaituri, myös humoristi. Vaihtelevat teosten aiheet hämmästyttävät, kuten ehkä myös niiden vilpittömyys ja rehellisyys. Siinäpä Maija Isolan suuri viehätys. Kotimaa juhlii tässä Maisema-kannussa kukkineen isolamaisella tyylillä. Isolalla oli aina kukkia, kukkia, aina luontoa jossakin… Luontoa ovat kotipihan puut Arolammilla ja veden välkkeet Kreetalla, kuumuus Algeriassa.

Itse asiassa Maija Isolalla oli kaksi taiteilijauraa. Hän suunnitteli yli 500 mallia Marimekolla ja tämän lisäksi omat maalaukset. Isolan töitä on nähty harvakseltaan näyttelyissä. Vuonna 1979 Taidetalossa oli retrospektiivinen näyttely, jossa oli yli 160 maalausta ja vuonna 2005 Design-museolla oli Marimmekko-painokuvien ja maalausten näyttely.

Kun aikaa on kulunut Maija Isolan vuosikymmenistä, Hämeenlinnan kesänäyttely tarjoaa löytöjä, ja itse asiassa huiman matkan Maija Isolan matkassa kiinnostaviin vuosiin. Jos on elänyt vuodet noin 1950-2010, löytää näyttelysaleista itseään. Jos taas on 2000-luvun jälkeläinen, saleista löytää paljon, paljon viitteitä edellisten vuosikymmenten sisällöistä ja kauneudesta.