Filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston klassillisen filologian dosentti Marke Ahoselle on myönnetty tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen jakoi yhteensä kahdeksan tiedonjulkistamisen valtionpalkintoa torstaina 16.9.
Ahosen vuonna 2020 ilmestynyt teos Oopiumia ja ajatusharjoituksia. Kirjoituksia antiikin lääketieteestä ja filosofiasta kertoo antiikin ihmisen suhteesta kehoon, sairauteen ja kärsimykseen. Se kartoittaa antiikin käsityksiä kulkutaudeista, mielenterveydestä, unesta ja unettomuudesta, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, sairauksien alkuperästä, viinistä sekä lääkeaineista kuten kanelista ja oopiumista.
Marke Ahonen. Kuva: Gaudeamus
Tutkimustyössään Ahonen on perehtynyt erityisesti antiikin filosofian ja lääketieteen yhteyksiin. Antiikissa lääketiede ja filosofia kehittyivät rinta rinnan ja kietoutuivat myös toisiinsa: molemmissa etsittiin vastauksia perustaviin elämän ja kuoleman kysymyksiin.
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle. Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa palkinnot vuosittain tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä.
Palkintoperustelut
"Marke Ahosen kirja kertoo antiikin ajan lääkärien ja filosofien suhtautumisesta sairauksiin. Antiikin aikana lääkärit saattoivat olla filosofeja ja filosofit lääkäreitä. Lääkärit lääkitsivät ruumiin vaivoja oopiumilla. Filosofit puolestaan hoitivat mielen sairauksia ajatusharjoituksilla. Tämä heijastuu Ahosen teoksen nimessä Oopiumia ja ajatusharjoituksia.
Marke Ahonen, Oopiumia ja ajatusharjoituksia. Kuva: Gaudeamus
Teos etenee yksittäisten sairauksien ja potilastapauksien kautta. Kirja muistuttaa länsimaisen lääketieteen ja filosofian lähes 3 000-vuotisesta yhteydestä. Ahosen teos panee pohtimaan lääketieteen ja filosofian eroja nykyisissä mindfullnesissa ja hyvinvointivalmennuksessa.
Antiikin ja nykyajan lääketieteessä Ahonen näkee enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä. Antiikissa esimerkiksi vesikauhua hoidettiin kauhistuttavilla tavoilla. Korona-ajassamme Ahosen kirja muistuttaa antiikin tappavista ruttoepidemioista. Lääkitys ei auttanut, koska taudinaiheuttajia ei tunnettu.
Osa antiikin ajan terveyskeskusteluista jatkuu tänä päivänä. Esimerkiksi filosofi Seneca uskoi elävänsä elämäntapasairauksien kulta-aikaa, kun hän katsoi velttojen ja nautinnonhaluisten ihmisten tapoja.
Melankoliaa puolestaan pidettiin antiikissa sairautena, joka vaatii hoitoa. Toisaalta se osattiin nähdä myös poikkeavana ominaisuutena, jota ei tarvitse korjata.
Ahonen tuntee antiikin alkuperäiset lähteet, hän oikoo väärintulkintoja ja tarjoilee tietonsa sopivasti sulateltuna ja sujuvalukuisena tekstinä."
