Rakastettu ja palkittu kirjailija Sinikka Nopola kuoli vaikeaan sairauteen keskiviikkona 13.1.2021 Helsingissä.
Kuva: Tammi
Rakastettu ja palkittu kirjailija Sinikka Nopola kuoli vaikeaan sairauteen keskiviikkona 13.1.2021 Helsingissä. Hän oli 67-vuotias, syntynyt 26. marraskuuta 1953 Helsingissä, ja viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Tampereella. Aikuisiän Helsingissä asunut Nopola mökkeili koko elämänsä Vesilahden Narvassa, jossa hän kirjoitti myös ison osan tuotannostaan. Hänen uskomaton energiansa, idearikkautensa ja aktiivinen työvireensä säilyivät loppuun saakka.
Sinikka Nopola aloitti työuransa toimittajana Helsingin Sanomissa ja siirtyi vapaaksi kirjailijaksi ja journalistiksi vuonna 1985. Hänen ominaislaatunsa kirjoittajana ilmeni jo vuonna 1987 ilmestyneessä esikoisteoksessa Teepussit. Novellikokoelma on täynnä erilaisten ihmisten kohtaamisia ja kommunikaation nyrjähdyksiä. Hänen monipuolista ja mittavaa tuotantoaan leimaa tarkkanäköisyys ja huumori. Hän ymmärsi suomalaista luonteenlaatua ja hulluutta hellyydellä. Nopolan hämäläistarinat Eilasta ja Rampesta ovat tästä oiva esimerkki. Hänen kielellinen nerokkuutensa hämmästytti yhä uudestaan: se taipui hetkessä proosasta elokuvakäsikirjoituksiin ja riimirunoista lauluihin.
Ei tehrä tästä ny numeroa, mutta Sinikka Nopolan merkitys suomalaiselle kulttuurille ja kirjallisuudelle on mittaamaton. Erityisesti hänen yhdessä sisarensa Tiina Nopolan kanssa vuodesta 1989 kirjoittamansa suositut lastenromaanisarjat ovat tuoneet suomalaiseen lastenkulttuuriin jotain kestävää ja pysyvää. Heinähattu ja Vilttitossu- sekä Risto Räppääjä -sarjat koskettavat vuosikymmenestä toiseen yhä uusia lukijasukupolvia ja sytyttävät rakkauden lukemiseen.
Noin 80 kirjaa, lukuisia näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia, pakinoita, esseitä, kuunnelmia, musikaaleja… Sinikka Nopolan elämäntyö on laaja ja vaikuttava. Nopolan tuotannossa näkyy hänen nuoruuden idoliaan Saima Harmajaa mukaillen pyrkimys ja tavoittelu korkeuksia kohti, mutta humoristisesti, kaikenikäisiä lukijoita puhutellen.
Tammessa ja WSOY:llä jäätiin kaipaamaan Sinikka Nopolan uskomatonta mielikuvitusta, nopeaa älyä, sinnikkyyttä ja lämmintä sydäntä. Läheisten lisäksi Sinikkaa jäävät kaipaamaan kaikki ne, jotka ovat rakastaneet hänen teoksiaan – sekä kaikki ne tulevat lukijat, jotka eivät vielä ole edes syntyneet.
