”Urani tarkoitus ovat bändit, biisit ja täysosumaan tähtääminen keikoilla”, kertoi Eero Raittinen elämäkertansa kirjoittajalle Elina Saksalalle. Raittinen ei anna itselleen tuumaakaan löysää: biisin kaikki elementit on sisäistettävä täydellisesti ennen tulkintaa. Uudessa elämäkerrassa Eero Raittinen – Mies matkallaan piirtyy kuva pedantista artistista, josta ei todennäköisesti olisi tullut muusikkoa, jos isä olisi voinut päättää.
Kuva: REUNA
Eero Raittisen ja hänen isoveljensä Jussin perhetausta on erikoinen: äiti Rakel o.s. Jotuni oli porvarillisesta kulttuuriperheestä ja isä Paavo Raittinen tamperelaisen kauppiaan poika, joka innostui sosialismista. Työurallaan Helsingissä Paavo hankki perheelleen virka-asunnoksi Hämeentie 38:ssä sijaitsevan kerrostalon ylimmän kerroksen. Asunnosta tuli Eeron ja Jussin lapsuudenkoti. Isä kuoli 75-vuotiaana vuonna 1961, jolloin Eero oli 16-vuotias. Ankara, iäkäs isä ei olisi suvainnut muusikon uravalintaa.
Raittisen perheen pojat olivat kuitenkin musiikillisesti lahjakkaita, he pyörivät Helsingin musiikkipiireissä ja pääsivät vuonna 1960 levyttämään singlen, jossa olivat kappaleet Banjo Boy ja Mustapha.
”Banjo Boy” oli ihan väärä biisi, emme olisi halunneet esittää sitä. Meidän olisi pitänyt sanoa, että pitäkää äijät saatana banjoboinne, me ollaan rockjätkiä. Mutta Jussi oli 16 ja minä 15 – ei me uskallettu sanoa, että me vedetään nyt Be-Bop-A-Lula.”
Eero Raittinen on kulkenut taiteilijana pitkän matkan tästä ensilevytyksestä bluesin ja rockin arvostetuksi tulkiksi. 60 vuoteen mahtuu kymmeniä bändejä, kuten Eero, Jussi and the Boys, Help, Tasavallan Presidentti, Rotox ja Noisy Kinda Men, sekä tiivistä yhteistyötä lukuisien koti- ja ulkomaisten bluesartistien kanssa erityisesti 2000-luvulla.
Sooloartistiksikin Eerolla olisi ollut hittien "Vanha holvikirkko" ja ”Toivotaan, toivotaan” myötä tie auki, mutta amerikkalaispohjaisen juurimusiikin ja bändiyhteistyön kutsu oli voimakkaampi.
Innokkaana Lapinkävijänä ja luontodiggarina Eero teki usein retkiä Lappiin ja tutustui siellä musiikkiväkeen. Hän vastasi Saariselän Tunturibluesin ohjelmistosta 20 vuoden ajan. Vuosina 2001–10 hän isännöi vaimonsa Tiskin kanssa Salitun kulttuurikeskusta, jossa järjestettiin toistasataa konserttia, taidenäyttelyitä, bändileirejä, elokuvailtoja ja muita tapahtumia.
Uudessa elämäkerrassa piirtyy kuva Eero Raittisesta myös yhteiskunta- ja kulttuurikriitikkona, joka on lukenut valtavasti ja ottaa ronskisti kantaa. Muusikkoystävät antavat oman lisänsä värikkääseen tarinaan: Vesa Aaltonen, Janne Haavisto, Olli Haavisto, Jussi Raulamo, Jarkka Rissanen, Oskari Martimo ja monet muut kertovat yhteistyöstään Eeron kanssa eri aikoina.
Kirjassa on 100 valokuvaa, diskografia ja henkilöhakemisto.
Kirja ilmestyy marraskuun alussa.
