#MeToo oli suuri käänne Hollywoodin lisäksi myös suomalaisessa elokuvassa, kirjoittavat Jaana Semeri ja Leena Virtanen poleemisessa Neitoperhot ja pahanhautojat -tietokirjassa.
Naiset ovat tehneet elokuvia ranskalaisesta Alice Guystä (1873–1968) alkaen, ja Suomi-filmien kultakauden naisohjaajiin kuuluivat esimerkiksi teatterista tuttu Glory Leppänen ja valkokankaan tähti Ansa Ikonen. He olivat tekijäjoukossa poikkeuksia, mutta naisyleisöllä oli pitkään elokuvastudioille suuri merkitys ja etenkin käsikirjoittajissa oli paljon naisia.
Kuva: Atena
Miesten peliksi elokuva muuttui studiojärjestelmän romahdettua 1960-luvun uuden aallon myötä niin maailmalla kuin Suomessakin: yksittäiset elokuvantekijät eivät miettineet katsojaosuuksia, eikä heiltä sitä vaadittukaan.
Toimittajat Jaana Semeri ja Leena Virtanen löytävät muutoksen airuita suomalaisen elokuvan sukupuolittuneissa rakenteissa sellaisista elokuvista kuin Neitoperho (1997, ohjaus Auli Mantila) ja jo vuonna 1988 valmistunut 50-minuuttinen fiktio, Lauran huone (Kaisa Rastimo). Toden teolla naiset ottivat paikkansa alalla vasta 2010-luvulla, jolloin he perustivat tuotantoyhtiöitä ja rahoitustaalettiin suunnata tasapuolisemmin naisten tekemille elokuville.
2020-luvulle tultaessa oli jo selvää, että myös naisten aiheetja näkökulmatkelpaavat. Esimerkiksi Pahanhautoja (2022, Hanna Bergholm), Tytöt tytöt tytöt (Alli Haapasalo, 2022) ja Fucking with Nobody (2021, Hannaleena Hauru)ovat osoittaneet, että enää ei tarvitse olla yksi jätkistä.Naiset eivät ole vain katseen kohteita taitukihenkilöitä valkokankaalla tai tuotannoissa, eikä sukupuolten binäärisyyteen tarvitse juuttua.
Yksi nykyelokuvan suurista murroskohdista on vuosina 2017–2018 alkanut #MeToo.Sukupuolisesta häirinnästä puhuminen sen omalla nimellä puhdisti ilmaa. Kritiikki kohdistui häirinnän lisäksi muihin vallankäytön muotoihin ja vuosikymmeniä vallinneisiin metodeihin.
Neitoperhot ja pahanhautojat – naiset tekevät elokuvia on särmikäs tietokirja, joka perustuu kymmeniin haastatteluihin ja 2000-luvun suomalaisten elokuvien ja elokuvakentän tarkkaan seurantaan. Puheenvuoron ottavat niin pioneerit kuintulevaisuuden nimetkin. Ohjaajien, näyttelijöiden, käsikirjoittajien ja tuottajien lisäksi Semeri ja Virtanen ovat haastatelleet muita elokuvien tekijöitä, kuten läheisyyskoreografeja sekä kuvaajaa, leikkaajaa ja äänisuunnittelijaa.
Jaana Semeri on ohjannut ja tuottanut dokumenttielokuvia Ylellä. Leena Virtanen on vapaa toimittaja ja kirjailija. Molemmat ovat seuranneet suomalaista elokuvaa 80-luvulta asti, työnsä puolesta ja huvikseen.
