Ihana Turku otti minut taas niin avosylin vastaan, että en voi kuin olla kiitollinen. Olin alunperin varannut liput iltanäytökseen, kunnes tuli ilmi, että illalla onkin samaan aikaan Logomolla Olavi Uusivirran keikka.
Niskavuoren nuori emäntä - päivänäytös oli TÄYSI! Ilmoitin, että olemme hollilla, minä ja veljeni vaimo, peruutuspaikoille. Toiveikkaina menimme paikalle hyvissä ajoin, että joku peruisi ja me saisimme paikat. No, peruiko kukaan? Kuka nyt Niskavuoren nuoren emännän peruisi, ei kukaan! Olimme jo heittämässä kirvestä kaivoon, kunnes Turun kaupunginteatterin henkilökunta järjesti meille paikat parvelta, lisätuolit sinne vaan! Ihan mahtavaa palvelua!!!
Niinpä me sitten näimme Susanna Airaksisen ohjaaman upean esityksen, Niskavuoren nuori emäntä, missä pääosaa, Loviisan roolia tähditti Minna Hämäläinen.
Juhanin osassa oli Stefan Karlsson, joka roolissaan onnistuu, sillä monelle naiskatsojalle Juhani on varsinainen lapanen. Silti, minkäs hän mahtaa sille, että sydän sanoo toista kuin järki.
Useimmille Niskavuoren tarina on tuttu, koska se on niin klassikkokamaa. Turun versio on varsin mielenkiintoinen, sillä jos ajallisesti kuvaataan noin kahta viikkoa, niin nyt nähdään kyllä monet ajat, vuosikymmenet ja vuodenajat. Kohtauksesta toiseen aika näppärästi vaihtuu aika ja tilanteet.
Kaikki vähääkään Niskavuoren tarinaa tuntevat tietävät Malviinan, Niskavuoren isännän heikon kohdan. Pihla Maalismaa on erittäin hyvin luovinut rooliin, mikä ei ole niitä kiitollisimpia.
Niskavuoren Heta, Juhanin sisko, joka tuntuu hoitavan kaiken ja joka aivan kuin pitäisi emännyyttä. No, Ulla Reinikainen osaa hommansa. Topakasti hänen takaa on kermatkin. Kunnes Vanha Emäntä (Kirsi Tarvainen) kuolee ja Juhani nakkaa emännyyden Loviisalle.
Loviisa, Niskavuoren nuori emäntä, on kaikkien vahvojen naisten esikuva. Nostan kyllä tässä esiin sen, että Minna Hämäläinen tekee roolin, missä se tulee esiin. Hän ottaa Niskavuoren haltuun ja sitten taas, kuka rakastaisi Loviisaa... se sattuu.
Niskavuoren nuori emäntä on esitys, mikä ei voi jättää ketään kylmäksi. Se osuu kaikin tavoin. Upeat roolisuoritukset, aivan kaikkien taholta. Toimiva lavastus (Jani Uljas), mikä kaiken aikaa nostatti mieleen, miten se metsä kestää ja säilyy esityksestä toiseen? Kalle Ropposen valot, ihan mystiset ja osuvat.
Kaikki toimii ja esitys on nautinnollinen. Nykyaikanakin, tarina on toimiva ja ajatuksia herättävä!
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen
