Covid-19, tutummin koronavirus, on koetellut maailmaa kahden vuoden ajan. Tauti saapui Suomeen alkuvuodesta 2020. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräsi toistamiseen muistoja korona-ajasta vuosi ensimmäisten rajoitusten asettamisen jälkeen.
SKS sai syksyllä 2021 päättyneeseen Koko vuosi koronaa -muistitietokeruuseen yhteensä 103 vastausta. Keruu oli jatkoa vuosi aikaisemmin järjestetylle Koronakevät-keruulle.
Etävappu. Kuva: Hannu Häkkinen, Museovirasto
Otsikon mukainen toimintakaava kuvaa monien suomalaisten elämää myös ilman poikkeusoloja, mutta mitä tapahtuu kun työpaikka siirretään toimistolta makuuhuoneen nurkkaan ja lenkkipolulla käydään tavanomaisesta poiketen yksin?
Ihmiset ovat erilaisia ja toisistaan eriävät myös kokemukset korona-aikana. Kokemuksissa on nähtävillä niin ikään korostunutta vapaa-ajan hyödyntämistä ja hyvinvointia, mutta myös pelkoa. Toiset ovat jääneet neljän seinän loukkuun aivan konkreettisesti, mutta myös päänsä sisällä, kun toiset taas ovat nauttineet esimerkiksi uusista tavoista rinnastaa työ- ja vapaa-aika.
”Olimme tulleet maaliskuisena viikonloppuna mökille -- pelottihan se näkymätön vaara, joka saattoi tarttua ilman välityksellä. Kaikki neljä lastamme perheineen olivat puomin takana Uudellamaalla. -- Olimme tuoneet mökille myös television. Karmeat dokumentit Wuhanista suojavarusteisista hoitajista ja ruumiskasoista hirvittivät. Ministerimme tummissa vaatteissaan tiedotustilaisuuksissa etäällä toisistaan tuntuivat painajaisunelta. -- Päivät kuluivat joten kuten, mutta öisin iski kauhu. Kuolisimmeko kaikki? Pari hyväkuntoista nuorta tuttuamme oli jo sairaalassa, toinen teho-osastolla. Emmekö enää koskaan tapaisi lapsiamme? Olisi vielä paljon sanottavaa.”
”Oma perheeni on säästynyt koronasairastumiselta ja kokonaisuudessaan vuosi on ollut sangen mukava. Tämä on se vuosi, kun on saanut levätä enemmän. -- On saanut herätä paljon myöhemmin aamulla, kun aikaa ei kulu työmatkoihin. Työpäivän jälkeen on enemmän vapaa-aikaa, kun työmatkaa ei ole. Työn puolesta ei omalla tavallaan väsyttävää, vaikka välillä mukavaakin, matkustamista -- ole ollut koronan aikana juuri ollenkaan. Sekin on lisännyt omaa jaksamista ja hyvinvointia.”
Yleinen ja yhteinen kokemus tapahtumista on jonkinlainen surrealismin tunne. Ihmiset toimivat poikkeustiloissa poikkeavalla tavalla, ja niin on ollut myös koronapandemian kanssa. Oudolta tuntuneet uudet tavat ja harrastukset ovat saaneet rinnallensa vastustusta ja usein on julkisestikin keskusteltu esimerkiksi yksilön itsemääräämisoikeudesta. Vastakkainasettelua ovat aiheuttaneet niin kokoontumisrajoitukset ja nenä-suu-maskit, kuin rokotteetkin.
”Syyskuussa 2021 ravintolavaunuun tuli henkilö, jolla oli maski kasvoilla, mutta kun kuulutuslaitteista tuli ”koronakuulutus” jossa mainittiin myös maskipakko, nainen alkoi kovalla äänellä protestoimaan ettei mitään pakkoa voi olla eikä ketään voi pakottaa käyttämään maskia. -- Uimahallissa kohtasin henkilön, jolla oli täysin vastakkainen asenne maskeihin. Hänellä oli maski kasvoillaan uima-altaassa, kun hän teki virtuaalivesijumppaa. En ole koskaan aiemmin nähnyt uima-altaassa kenelläkään maskia.”
”Kauhistuneena olen kuunnellut rokote- ja koronavastaisten ihmisten puheita, julistusta ”keksitystä massahysteriasta” yms. Kuinka normaalin älykkäinä pitämäni ihmiset ovat hurahtaneet tiedevastaisiksi ja jättäneet rokotteet ottamatta. Ihan siis älykkäät ihmiset!”
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti Koko vuosi koronaa -muistitietokeruun 12.3.–15.10.2021. Vastaukset on arkistoitu SKS:n arkistoon.
