Lahden tämän syksyn musikaali on Nunnia ja konnia. Pelkkä nimi jo houkuttelee ja synnyttää ajatuksen, että pakkohan se on nähdä. En sitten ollut ainoa nunna enkä konna, sillä lauantain päivänäytös oli jo täynnä ja iltaan mahduin, nippanappa.
Tämä musikaali on niittänyt mainetta niin elokuvana kuin näytelmänäkin. Elokuvassa oli eri sävellys ja käsikirjoitus. Teatteriversion käsikirjoituksen takana ovat Cheri ja Bill Steinkellner. Sävellyksestä vastaa Alan Menken. Ohjaus Lahdessa on teatterin johtajan, Ilkka Laasosen.
Heti kun esirippu nousi, henkäisin syvään ja lähes hartaasti, sillä lavastus oli taas ihan vimpan päälle. Kaunista, oivaltavaa ja teknillisesti loistavaa. On aina hienoa katsoa, miten kaikki vaan toimii ja miten suuri työ on ollut takana. Minna Välimäki on nyt loihtinut lavastuksen, mikä on todella katedraalimainen ja sitten taas on bling-blingiä.
Nunnia ja konnia alkaa heti sellaisella soitannalla, että väliajalla vedettiin henkeä ja sitten se meno vaan yltyi.
Deloris van Carter on yökerholaulaja, joka heilastelee konna-Curtis'n kanssa ja kun sattuu näkemään murhan, niin on oma henki vaarassa ja kiltti poliisi-Ricky saattaa Deloris'n piiloon luostariin. Siinä se tarina pähkinänkuoressa.
Ushma Karnani tähdittää pääosan tyylillä, mistä voi olla ylpeä. Entinen Gimmel-tähti on lunastanut paikkansa näyttelijänä ja kun vielä osaa laulaa, niin paketti on valmis nautittavaksi.
Musiikaalissa musiikki näyttelee pääosaa, mutta nyt oli juonikin jotenkin hauska. Pidin tavattomasti siitä, että luostarin nunnat ja sitten taas vastaavasti mafiakonnat ovat samassa tarinassa. Kyseessähän on aikuisten satu, joten se ei ole totta. Parasta oli se, kun abbedissa näki kaikessa jumalallisuutta, niin Deloris näki ihmisyyttä ja yhdessä he tulivat siihen tulokseen, että molempia.
Mikko Jurkka oli konnien pomo, Curtis, jonka tanssi sujui ihan yhtä hyvin kuin muidenkin konnien, joskin ehkä herätti paremmin huomiota.
Kun Deloris joutuu luostariin, hän laittaa nunnien kuoron ihan uuteen kuosiin. Ihan hengästyttävän upeaa, kun nunnat herää eloon ja alkaa laulu ja tanssi. Kaikki ovat mahtavia ja persoonia, mutta Anni Kajos, Sisar Maria Robert, kun laulaa, niin melkein vedet nousi silmiin.
Koreografia on Sami Vartiaisen ja se todella toimii. Vielä kotonakin yritin muistella tiettyjä liikkeitä, kun oli niin ilo silmälle ja sielulle.
Orkka! Se siellä montussa pani parastaan Antti Vauramon toimiessa kapellimestarina. Yhteensä 16 muusikkoa oli säveliä synnyttämässä. Mahtavaa!
Tämä musikaali on sellainen, mistä tulee hyvä mieli. Vaikka kuinka yrittää itselleen kertoa, että sitä ovat olleet tekemässä ammattilaiset, jotka vaan osaavat, niin aina sitä ihmettelee, että miten. Niin, että kiitos, iso ja lämmin kiitos Lahden teatterilaisille, että osaavat tehdä sellaista, mitä on ilo käydä katsomassa, nauttimassa ja saamassa hyvää oloa.
Kuvat: Aki Loponen
