Aristoteles kutsui keski-ikää ihmisen huippukaudeksi – ikävuosien mukana kertyvä käytännön viisaus tekee elämästä monella tapaa helpompaa. Mutta mitä keski-ikä varsinaisesti on ja miten siitä selviää? Uutuuskirja tarkastelee keski-ikää ja keski-ikäisyyttä kulttuurihistorian näkökulmasta.
Osa kirjan kannesta. Kuva: SKS
Keski-ikä voi olla kaksoisleukoja ja kuumia aaltoja, kaipuuta takaisin nuoruuteen, oman itsensä kadottamista ja uudelleen löytämistä. Siihen liittyy myös kokemus vedenjakajalla seisomisesta. Kun elämää on nähnyt useamman vuosikymmenen verran, ymmärtää keski-ikäinen, että sillä voisi olla myös toinen suunta. Voi syntyä kriisi. Auttaako siihen moottoripyörä?
Kulttuurihistorioitsijat Hannu Salmi ja Marjo Kaartinen ruotivat keski-ikää uudessa kokoelmateoksessaan Keski-ikä – Kulttuurihistoria. Onko keski-ikä nostalgiaa, kaipuuta takaisin menetettyyn, nuoruuteen? Miten keski-iän kriisiä on kuvattu ja tulkittu?
”Keski-ikää rakentaa meille etenkin media, joka analysoi keski-ikäisyyden piirteitä, kuvaa sen ulkomuotoa, tarjoaa pohdintoja sen vaiheista, kestosta ja ohimenosta siinä missä sen jaloudesta tai raskaudestakin. Elämäntaito-oppaat, televisioviihde ja aikakauslehdet ovat tyrkyttäneet malleja ja muotteja, joille on saattanut nauraa mutta joihin on voinut myös turvautua”, Kaartinen ja Salmi sanovat.
Vuosituhansia eläneessä elämänkaari- tai elämänporrasajattelussa ihmisen elämä kulki kehdon avuttomuudesta vääjäämättä lapsuuden ja nuoruuden kautta kohti aikuisuuden lakipistettä. Elämä oli huipussaan 50-vuotiaana. Lakipisteestä alkoi usein jyrkkä alamäki, joka päätyi kaikkinaisen rapistumisen kautta kuolinvuoteelle.
Antiikin kulttuureissa keski-ikä oli elämän huippukautta: ”Esimerkiksi Cicerolle ikääntyminen tarkoitti työn vähenemistä ja arvovalta-aseman kasvamista ja toisaalta myös intohimojen laimenemista ja harkintakyvyn kasvamista. Keski-iässä nuoruuden energia yhdistyi iän tuomaan harkintaan.”
Kirjan kirjoittajat ovat Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen entisiä ja nykyisiä opiskelijoita, tutkijoita, professoreita ja opetushenkilökuntaa. Teos juhlistaa oppiaineen tuloa aikuiseen ikään, 50-vuotiaaksi.
