Mikä satumainen onni, niin pääsin Onnen maahan! Markku Pölönen on käsikirjoittanut näytelmän, josta olen aiemmin nähnyt parit muut tulkinnat ja parit kerrat oon leffankin katellu. Mutta - aina on kiinnostavaa nähdä ja kokea uusi tulkinta, niin tälläkin kertaa.
Anjalankosken teatteri Myllykoskella tuottaa takuuvarmaa tavaraa ja Onnen maa on juuri sitä settiä. Sinne Onnen maan on ohjannut Mari Kahri. Niinpä se "kahrimainen" ote näkyy ja kuuluu ja juuri sellaisella hyvällä tavalla. Oli niin paljon sellaista kivaa, erilaista näkemystä, mikä toi näytelmälle taas uutta potkua.
Kuva: Kymenlaakson opisto/Valokuvalinja
Onnen maa sijoittuu maalle, mahtava nostalgia-paketti monelle, kuten vaikkapa minulle. Siellä perhe elää kolmessa sukupolvessa ja sitten pelmahtaa paikalle "tuhlaajapoika" Tenho, talon toinen pojista ja miten niin vähän rehvastellen. Tenhon roolin vetää luonteikkaasti Tero Turkia.
Kuva: Kymenlaakson opisto/Valokuvalinja
Tenho joutuu talon hommiin, mikä ei isommin kiinnosta, ku mieli palaa tansseihin, musiikkiin ja meijerin harkka-tyttöön Virvaan (Jaana Kurittu). Jaana Kurittu on sitten vähän muissakin rooleissa, kuten plastiikki-kauppiaana. Vähänkö hauskaa se, että meille kun sen muovi on ihan arkipäivää, niin oli aikoja, kun sitä ei ollut.
Kuva: Kymenlaakson opisto/Valokuvalinja
Tenhon isä, Ukko-Antti (Timo Kurittu) alkaa olla jo sairaalloinen ja muistisairaus on havaittavissa. Moni katsoja varmasti heti ymmärtää, mistä on kyse. Liikuttavaa sitkeyttä ukossa on ja se huolen ja menetyksen pelko hänen vaimossaan Tiinassa (Raijaliisa Laukkanen).
Koko tarina on upea ja siellä saa nähdä aivan loistavia - ja huom!!! - harrastajien suorituksia! Ihan vain muutamia mainitakseni...
- Tapin roolissa Saini Turkia, joka ihan suvereenisti veteli osansa, niin kuin olisi aina tehnyt niin.
- Tertun osa, joka siis oli Tenhon veljen Aarnen vaimo, niin siinä Minna Sipinen oli vertaansa vailla. Kun hän lauloi, ihan väkisinkin pukkasi vettä silmiin.
- Pakko kertoa, että Marko Partanen, joka vastaa äänitekniikasta ja valoista, pyörähteli estraadilla Hiipon roolissa ja niin, että ne tanssit osu suoraa nauruhermoon.
- Antero Raanoja papin roolissaan... "Tullessani tänne, tapasin miehen..." alkoi jo muistuttaa jotan satukirjaa, missä toistetaan jotain samaa. Meni lopulta ihan huumoriksi.
Herkkiä hetkiä saimme kokea, mutta myös niitä, jotka naurattivat. Lisäksi koko näytelmää maustoi mahtava musiikki, josta vastasi Onnen Pojat. Tango-orkesteri koostuu: Arto Karnaattu (kapellimestari, piano ja koskettimet), Kalevi Hautamäki (harmonikka - Wau!), Risto Sorsa (basso) ja Aki Karnaattu (rummut).
Kuva: Kymenlaakson opisto/Valokuvalinja
Onnen maa on niin suosittu, että kaikki haluaa sinne - niin että jollet nyt keväällä pääse, koita jaksaa kesän yli, koska se jatkuu syksyllä!
Mie iha hirveesti tykkäsin olla Onnen maalla! Kiitos ihan koko porukalle !!!
