Sinivalas on odotettu Kansallisteatterin uusi kotimainen. Paavo Westerberg on käsikirjoittanut ja ohjannut näytelmän, joka luotaa muutosta ja etsii vastausta muutoksen tekemiseen. Raamatullinen kertomus Joonasta ja hänen käynnistään valaan vatsassa on tausta-ajatuksena: pääsemmekö valaan vatsasta tekemällä oikeita asioita?
Hyvin menestynyt perhe kokoontuu saaristoon lapsuusmaisemiin viettämään syntymäpäiviä. Paikalla ovat isä, kaksi tytärtä ja neljä veljeä. Keskeinen hahmo on Anna, masentuneen aviomiehen vaimo, joka haluaa pitää lapsuuspaikan omistuksessaan. Mukana on myös kirjailija Laura, joka tekee kirjaa yhdestä veljestä. Laura kiinnostuukin Annasta ja tekee hänestä kirjan, jossa tapahtumat etenevät.
Elena Leeve perheen tytär Annana. Kuva: Tommi Mattial
Paavo Westerberg on kirjoittanut polveikkaan näytelmän, jossa moni 2000-luvun teema on istutettu saariston kalliolle. Perhe, perheen dynamiikka ja ympäristö ovat muuttumassa. Näytelmässä on listattuna kuusi syntikokonaisuutta, joihin perheen jäsenet ovat syyllisiä – tai siis kaikki ihmiset. Kateus, häpeä, haureus, pelko, laiskuus, ylpeys, väsymys, rahanhimo, viha, anteeksianto asustavat ihmisissä. Näistä kaikista muodostuu olohuoneeseen sinivalas, joka pitäisi saada pois. Kysymys kuuluu, voidaanko tehdä muutos ennen kuin aika loppuu?
Tässä näytelmässä on elementti jos toinenkin ja monta alustavaa kysymystä. Mutta mihin kysymykseen näytelmä vastaa? Onko vastaus ympäristöahdistuksessa vai tämän ajan perheen muutosprosessin hallinnassa? Entäs syntilista? (Odotin seitsemää kuolemansyntiä, kun valas ja Joona -teemakin on raamatullinen…)
Perheen tytär Anna (Elena Leeve) on roolissaan perheen säkin suu, joka huutaa ahdistustaan ulos. Taustana on perheen lapsuuden traumat ja toisaalta tarve pitää lapsuudesta kiinni.
Antti Pääkkönen, Esa-Matti Long, Markku Maalismaa, Elena Leeve, taustalla Emmi Parviainen. Kuva: Tommi Mattila.
Ehkä tässä näytelmässä keskeistä on menestyneiden sisarusten tapaaminen, joka johtaa lapsuuden tilaan, siis siihen, kun kukaan ei vielä ollut ”mitään”. Oman perheen sisällä menestys ei merkitse samaa kuin työelämässä. Perheenjäsen on perheenjäsen. Tässä yksi veli huutaa rahallista panostaan ympäristönsuojelussa, toinen valittaa, miten vähän lääkäriä arvostetaan, yksi ei tee mitään. Perheessä paikka ei riipukaan siitä, mitä olet työssä, vaan sisaruudessa. Taitaa olla aika monen perheen ongelma ja rikkaus. – Anna on itse asiassa hyvin itsekäs, sillä tavallaan hän haluaa määrätä halutessaan pitää vanhan saaristopaikan perheellä eli itsellään. Muut eivät saisi saada osuuttaan. Tätä päivää tämäkin?
Sinivalaan sisin olemus ei avautunut, eikä suuria vastauksia löytynyt, mutta vaihtuvia näkökulmia kyllä. Perhedynamiikkaa tekee jatkuvaa muutosta. Voiko katsoa, että jokaisessa perheessä on oma sinivalas olohuoneessa. Jos se on muutos, mitä tulee ulos?
Roolien veto oli tasaisen hyvä. Elena Leeve sai eniten tilaa, jonka hän täytti hyvin. Emmi Parviainen kirjailija Laurana teki elegantin, rauhallisen roolin.
Anja Kuoppa
