Ihmisarvoinen vanhuus, kansakunnan huoltosuhde ja läheiset ihmissuhteet joutuvat koetukselle Piia Leinon uudessa Yliaika-romaanissa, jossa suomalaiset ovat päättäneet rajoittaa elinaikaa lailla. Leinon edellinen romaani, Taivas, sai EU:n kirjallisuuspalkinnon vuonna 2019.
Piia Leino, kuva: Mikko Rasila
Suomi vuonna 2052. Maassa on päädytty rajoittamaan elämisen mahdollisuuksia lailla, joka päättää kansalaisuuden, kun ihminen täyttää 75-vuotta. Julkisuuden henkilöiden näyttävät kuolemanjuhlat, exitukset, ovat mediaspektaakkeleita.
Romaanin päähenkilö on 75 vuotta täyttävä Annastiina Kankaanranta. Hän oli 2020-luvun voimapoliitikko ja mukana säätämässä alkuperäistä lakia kansalaisuuden rajoittamisesta. Kankaanranta ei kuitenkaan keksi, mitä lausuisi kuolinvuoteellaan median edessä ja särö harmoniassa laukaisee paniikin. Alkaa pako sivilisaatiosta.
Yliajassa käsitellään sekä henkilökohtaista suhdetta kuolemaan että sitä yhteiskunnallista prosessia, jossa ennenkuulumattomat asiat normalisoituvat yllättävän nopeasti. Vanhojen ihmisten sulkeminen yhteisön ulkopuolelle rinnastuu vaikuttavalla tavalla akuutteihin nykyongelmin, kuten ikääntyvän väestönosan haavoittuvuuteen koronaepidemian aikana ja Euroopassa elävien paperittomien oloihin.
Piia Leino (s. 1977) on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, joka kirjoittaa ymmärtääkseen miten yhteiskunta toimii ja minne se on menossa. Hänen edellinen dystopiansa Taivas (2018) sai EU:n kirjallisuuspalkinnon ja Helmet-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2019.
